Mika Nyyssölä

– giant killer –

Jul-22-2017

Aika, avaruus ja elämän tarkoitus

Hellou everybody!

Eilen tuli ikääntymisestä pohdittua pitkät tekstit. Ja sehän on valitettavan totta, että vanheneminen on vääjäämätöntä. Aika vie meidät kaikki jossain vaiheessa. Aikaan kun ei mitenkään pysty vaikuttamaan, vaan se kulkee omaa matkaansa välittämättä muista.

Jos aikaa voisi hidastaa

Sanotaan, että jos ihminen pystyisi matkustamaan valonnopeudella, se hidastaisi aikaa tämän henkilön kohdalla, kun muut jatkaisivat vanhenemista normaaliin tapaan (Twin Paradox*). Tämähän tavallaan toimisi kuin aikakone, mutta vain yhteen suuntaan.

*Kaksosparadoksi selitettynä YouTubessa

Teoriassa aikaa voisi siis hidastaa. Myönnättäköön, joskus sitä toivoisi, että aika pysähtyisi ja voisi nauttia ohi kiitävistä hetkistä kauemmin. Viimeksi tämä tuli koettua konkreettisesti, kun olimme vaimoni kanssa reissun päällä ja istuimme kuun valossa hiekkarannalla lämpimän meren aaltojen kastellessa varpaamme. Siinä hetkessä olisi voinut olla pidempäänkin.

Jos ajan voisi pysäyttää

Adam Sandlerin tähdittämässä elokuvassa Click unohdetaan aikadilataatiot ja postulaatit fysiikan laeista ja viedään ajan rakenne ihan omalle levelilleen. Adam Sandler nimittäin pystyy elokuvassa erityisellä kaukosäätimellä pysäyttämään ajan, kuten videonauhan, paikoilleen. Ympäröivä universumi pysähtyy täysin aivan kuin painaisi still -nappia dvd-soittimessa, jossa kuva pysähtyy paikoilleen. Kaukosäätimessä on myös mute -nappi ja elämää voi halutessaan pikakelata eteen- ja taaksepäin. Pian Sandler huomaa kuitenkin ongelman, sillä kaukosäädintä pikakelatessa hänellä jää elämä kokematta täysin niin hyvässä kuin pahassa.

Itse olen tuota click -elokuvan teoriaa pohdiskellut ja mitä mahdollisia hyötyjä ja haittoja moisessa vallassa piilisi. Ajan pysäyttäminen tuolla tavalla tietysti vanhentaisi itse henkilöä, sillä muu maailma pysähtyneenä ei kärsisi ajan vaikutuksesta. Tietysti vaikka työpäivä voisi olla kiva pikakelata ja sen sijaan keskittyä omiin harrastuksiin. Jälleen se elämän kokeminen kuuitenkin jäisi pois ja sitä ikääntyisi jatkuvasti ilman kokemuksia. Periaatteessa siis jokainen hetki, jopa se tylsä työpäiväkin, tulisi kokea henkiseltä kantilta.

Elämän tarkoitus

Meidän aika tässä maapallolla on lyhyt. Mikä tarkoitus meillä sitten on täällä? Miksi olemme olemassa ja mitä olemassa olo ylipäätään on? Elämän tarkoitusta itse miettiessäni tulee päällimmäisenä oma ajatus, että ihminen metafyysisenä kokonaisuutena on kaiketi luotu lähinnä lisääntymään ja siirtämään tietoa eteenpäin jälkipolville? Loogisesti ajateltuna tämä voisi olla hyvinkin se elämän tarkoitus yksinkertaisuudessaan. Tiedon kerääminen, sen analysoiminen ja lopulta opitun ja muokatun tiedon siirtäminen eteenpäin tuntuisi itsestäni johdonmukaiselta toiminnalta. Eksistentialistisessa filosofiassa tosin todetaan, että ensin pitää ihmisen olla olemassa, jotta sille voi osoittaa elämisen merkitys. Ihminen itse täten määrittää merkityksensä ja elämisen tarkoituksen.

21 grammaa

Mutta voisiko elämä kuitenkin jatkua vielä, vaikka fyysisesti kuolemmekin jossain kohtaa? Entä jos elämän tarkoitus ei ole pelkästään tiedon kerääminen, oppiminen, kehittäminen ja sen jälkipolville siirtäminen? Mitä jos meidän tietoisuus fyysisesti kuollessamme tästä ulottuvuudesta siirtyisikin eteenpäin seuraavalle tasolle? Ehkä toiseen ulottuvuuteen? On sanottu, että ihmisen kuollessa ruumis kevenee 21 grammaa. Voisiko tuo 21 grammaa olla se ihmisen tietoisuus tai “sielu”, joka poistuu ruumiista jonnekin muualle?

Voiko olla mitään niin lohdullista, jos saisimme tietää, että elämän tarkoitus olisikin kerätä tietoa ja kokemuksia, ja kuollessamme viedä ne mukanamme johonkin ajatusten altaaseen toiseen ulottuvuuteen tai  ehkä jonkin sortin rinnakkaistodellisuuteen, jossa tietoisuutemme yhtyisi muihin tietoisuuksiin? Elämä jatkuisi kuoleman jälkeen, muttei fyysisenä olentona. Kyllähän nämä metafyysiset kysymykset, mitä olemassaolo tai todellisuus on, saa ihmisen pohtimaan asioita monelta kantilta.

Samorost 3

Välillä lähtee nämä ajatukset liitämään toisiin ulottuvuuksiin ja mystisiin sfääreihin. On jokseenkin kiva leikkiä filosofia ja pohtia mitä kaikkea me näemme ja erityisesti mitä kaikkea me emme näe. Ehkä emme vain osaa katsoa oikeisiin paikkoihin? En voi kiistää, etteikö mielikuvitukseni lähtisi lentoon elämän tarkoitusta pohtiessani. Saatikka jos siirrymme avaruuteen ja kosmisiin mittasuhteisiin. Tällaiset aiheet ovat lähellä sydäntäni. On huvittavaa tajuta kuinka vähän ymmärtää yhtään mitään avaruudesta, mustista aukoista tai ulottuvuuksista. Silti kaikki sellainen kiehtoo pientä ihmismieltä.

Kosmoksesta puheenollen, latasin juuri koneelleni kosmisen mystisen seikkailupelin Samorost 3:sen. Tässä erittäin kauniissa pelissä ohjataan pienen pientä pyjama-asuista avaruusoliota, joka asustelee surrealistisella asteroidilla. Olion pihaan putoaa taikahuilu ja seikkailu tuntuu alkavan siitä. En ole peliä ehtinyt pelata kuin ehkä max 8 minuuttia. Tässä ajassa lähinnä ihastelin pelin tunnelmaa ja grafiikkaa.

Virallinen traileri

Reilu vuosi sitten julkaistu Point and click -tyylinen peli kiehtoo ensi hetkestä lähtien. Kuten elämä itsessään on mysteeri, myös Samorost 3 on täynnä niitä. Maanantaina lähden Samorostin maailman tutkimaan ja kohtaamaan nämä mysteerit surrealistisessa ympäristössä. Pitänee valmistaa kosmista kanapastaa tomaattikastikkeella, kun seikkailen mystisessä kosmoksessa avaruustonttuna. Riittävästi vain valkosipulia sekaan, niin päästään gastronomiseen surrealismiin ruoankin osalta.

Space Gnome ja mystinen huilu

Pelaamistani voi seurata Twitch-kanavallani, jossa pelaan ja samalla pohdin aika-avaruutta, kosmosta, elämän tarkoitusta sekä tietenkin kommentoin peliä ja juttelen ihmisten kanssa chatissa. Rentoa, ajatonta ja korkealentoista huumoria sopivalla chillailulla luvassa.

Space Gnomen koti ja piha-alue

***

Posted under Uncategorized
  1. LOO Said,

    Onko Nyyssikselle tuttu kirja nimeltä Law of One? Tai oikeastaan kyseessä on viisiosainen ja about tuhatsivuinen teos jossa korkeampitasoinen tietoisuus pyrkii auttamaan meitä ymmärtämään ympäristöämme, kertomatta kuitenkaan liikaa että voimme vielä itse kokea maailmamme ja tehdä vapaasti valintoja. Auttoi ainakin itseäni ymmärtämään elämää (ja kuolemaa) paremmin. Teksti on hankalalukuista mutta jossain vaiheessa alkaa kolahtamaan. Löytynee helposti nimen perusteella googlettamalla.

  2. puistofilosofi Said,

    Hei Mika! Syvällisia ajatuksia ja suosittelen Interstellar- elokuvaa, jossa käsitellään myös hieman ajan vääristymiä. Kun mietitään ajan pysäyttämistä itsessään, niin unet kestävät n. 30 sekuntia ja tuntuvat monilta tunneilta. Toisin sanoen hyvä tapa pysäyttää aika olisi vaipua koomaan, jos tässä tilassa unia voi nähdä.

  3. Mika Said,

    LOO: En ole tutustunut kirjaan. Luen ja seuraan esim Neil deGrasse Tysonin juttuja jonkin verran ja mies kieltämättä osaa puhua ja selittää asioita niin, että tavallinenkin ihminen luulee jotain ymmärtävänsä. 😀 Ymmärrän elämää ja kuolemaa juuri sen verran, että osaan pelätä niitä. Se joka ei tajua kuolemisen lopullisuutta ja pelätä sitä on mielestäni vain hieman ymmärtämätön.

    Mutta eniweis, kosmos pitää sisällään paljon salaisuuksia, joita meidän elämän aikana tuskin saadaan edes alle 1% selville.

  4. Mika Said,

    puistofilosofi: Olen nähnyt leffan moneen kertaan. Se on yllättävän hyvä ja siinä on melkoisen paljon ihan sellaista tietoa, josta jopa tutkijat ovat samaa mieltä.

    Entä jos koomassasi alatkin nähdä järkyttäviä painajaisia seuraavat tuhat vuotta? Unia pitäisi ennen oppia hallitsemaan… 😀

  5. elpo Said,

    Hei mika! Tai entä jos ihmiset päätyvät kuoleman jälkeen joko helvettiin tai taivaaseen? 😀 Oletko yhtään uskovaista sorttia? 🙂

  6. Mika Said,

    elpo: Sitä ei voi tietää. En ole uskovainen, mutta en voi myöskään sanoa, etteikö esim jumalaa tai jotain korkeampaa entiteettiä voisi olla olemassa. Myöskään kukaan ei ole tähän hetkeen mennessä pystynyt todistamaan Jumalan olemassa oloa, joten tilanne on molempiin suuntiin täysin auki. Sanotaan näin, että välittömästi, kun jollain selkeällä tavalla esim vaikka tieteellisesti voidaan todistaa Jumalan olemassa olo, minusta tulee uskovainen. Veikkaan, että jokainen meistä silloin uskoo Jumalaan. Minussa on kuitenkin sen verran skeptikkoa, etten usko jotain ennen kuin se minulle uskottavasti todistetaan.

  7. Juho Said,

    Heips, mielenkiintoisia pohdintoja. Mutta näin knoppitiedon murusena, väite/sanonta/uskomus siitä, että ihmisruumis kevenee kuollessaan 21 grammaa, on yhteen ainoaan ja vialliseen mittaustulokseen perustuva erhe. Tällaisena tylsänä ihmisenä oli pakko asiasta mainita!

  8. Mika Said,

    Juho: Höh, et olis kertonut tota. 🙁

  9. Timo Said,

    > “Mitä jos meidän tietoisuus fyysisesti kuollessamme tästä ulottuvuudesta siirtyisikin eteenpäin seuraavalle tasolle?”

    Jo lääketieteellisestä kirjallisuudesta löytyy luotettavia raportteja jotka puoltavat tuota näkemystä. Seuraavassa linkissä tästä aiheesta helppolukuinen artikkeli joka on hiljattain julkaistu Scientific American -tiedelehdessä: https://blogs.scientificamerican.com/guest-blog/transcending-the-brain/

    > “ihminen metafyysisenä kokonaisuutena on kaiketi luotu lähinnä lisääntymään ja siirtämään tietoa eteenpäin jälkipolville? Loogisesti ajateltuna tämä voisi olla hyvinkin se elämän tarkoitus yksinkertaisuudessaan.”

    Jos uskoo kulttuurimme valtavirran mukaiseen metafysiikkaan, joka on tietenkin materialismi/fysikalismi, niin se riistää elämältä kaiken tarkoituksen. Jo termodynamiikan toinen pääsääntö vahvistaa, että aivan kaikki oletetussa materialistisessa todellisuudessa – galaksit, tähdet, elävät olennot, sekä tietenkin kaikki tieto – tulee lopulta häviämään/kuolemaan ennemmin tai myöhemmin.

    Jos haluaisit lukea äärimmäisen täsmällisesti perustellun teorian oikeasti merkityksellisestä elämän tarkoituksesta, niin suosittelen lämpimästi seuraavaa tuoretta akateemista julkaisua, joka on julkaistu juuri pari päivää sitten:

    http://www.mdpi.com/2076-0787/6/3/55/htm

    ps. Itse en ensisijaisesti suosittelisi – ainakaan ihan pureskelematta nielemään – Neil deGrasse Tysonin kaltaisten poptähti-tieteilijöiden muotoilemia näkemyksiä tieteellisistä tosiasioista.

  10. Mika Said,

    Timo: Vaikka deGrasse Tyson onkin tehnyt tähtitieteestä muodikasta ja helposti ymmärrettävää, ei se mielestäni silti vie pois miehen ammattitaitoa ja uskottavuutta.

Add A Comment