Mika Nyyssölä

Paljastetaan tämä nyt tänään eli sunnuntaina, kun olivat menneet laittamaan omille sivuilleen ilmoituksen hieman ajoissa. Elikkä allekirjoitin ison sponsorisopimuksen Fitnesstukun kanssa. Fitnesstukku eli ruotsiksi Gymgrossisten on pohjoiseuroopan suurin lisäravinnefirma ja toiseksi suurin koko maailmassa ja firma näyttää kasvavan koko ajan suuremmaksi.

Moni ehkä ihmettelee, että miksi vasta nyt? Olenhan ollut kilpailematta jo kolme vuotta ja kaikkina näinä vuosina kilpaillessani en ole ottanut yhtään lisäravinnesopimusta itselleni. Suhteellisen paljon näitä “jauhodiilejä” olisi kuitenkin ollut tarjolla. Rehellisesti syy on siinä, ettei minun ja lisäravinnefirmojen tarpeet ja vaatimukset koskaan kohdanneet. Mielestäni lisäravinnefirmojen tulisi arvostaa sponsoroitavaa tarpeeksi paljon, jotta siitä olisi urheiljalle jotain hyötyäkin. Se hyöty ja markkina-arvo minkä firmat usein nimekkäistä urheiljoista saavat kohtaavat hyvin harvoin urheilijan oman hyödyn kanssa.

Fitnesstukku näki kuitenkin minussa selvästi tarpeeksi markkina-arvoa, että halusivat panostaa minuun hyvällä sopimuksella. Monihan on ihmetellyt, miksi kukaan haluaa tehdä sopimuksen henkilön kanssa, joka ei edes kilpaile. Syy löytyykin aivan muualta; näkyvyydestä. Kuten tuossa aikaisemmassa blogipäivityksessä mainitsenkin esilläolon olevan suurin syy tunnettavuuteen niin lajin sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaikki nämä hauskanhölmöt kuvausprojektit Sirénin Miken kanssa on tehnyt tulosta siinä määrin, että jopa Ruotsin puolella meikäläinen tunnetaan. Voi siis sanoa, että värikkyydestä ja itsensä likoonheittämisestä on ollut hyötyä! Niin ja tietty tämän dieetin syyhän on tietysti se, että pitää olla ns. edustuskunnossa, kun tulee mainoskuvauksia yms. Käsittääkseni maaliskuussa taitaa olla ensimmäiset kuvaukset.

Fitnesstukku on muuten erittäin massiivinen lisäravinnefirma. Heidän sivuillaan on kutakuinkin kaikki mahdollinen mitä urheilja voi tarvita. Vaikkakin jäävinä, suosittelen ehdottomasti porukan tsekkaavan tuon saitin. Voit itse todeta kuinka kattava heidän valikoima on!

-Mika

Maanantaina kantsii tsekata blogipäivitys.

Ilmoittelen silloin pienen uutisen koskien tämän kevyen dieetinpoikasen syihin.

Samalla on hauska todeta mikä on tulos näiden aikalailla “typerien” ja ainakin meidän mielestä hassujen kuvausprojektin ja esilläolojen tulos. Sitä kun vuosikaudet tekee omaksi ilokseen ja ilman mitään palkkaa pientä sisällöntuottoa Pakkotoisto.comille, saattaa se joskus antaa takaisinpäin jotain pientä.

Kehonrakennus ja treenaaminen ylipäänsä on ollut aina minulle elämäntapa ja harrastus suurella sydämellä. Vaikken kilpailisi tai pitäisin vuosienkin tauokoja kilpailemisesta, ei se vähennä sitä tosiasiaa, että terve mieli on terveessä kehossa ja treenata pitää aina, vaikka vain omaksi ilokseen. Get fit and Stay fit on aika hyvä lause tähän.

Eli maanantaihin ystävät!

Moi.

Lisätään tähän sairasteluun vielä yöllinen selän kramppailu, joka jumitti niskan pahasti. Nyt sitten tehdään niitä kuuluisia batman-tyylisiä kokovartalokäännöksiä niska jäykkänä, kun pää ei käänny mihinkään. Mitähän vielä?

Vaimon mielestä jalat ovat hyvännäköiset vaikka en ole salille koko viikkona päässytkään. Halusi oikein ottaa kuvan niistä, kun heti aamutuimaan olin sopivan nesteetön. Kyllähän nuo rimpulat lohkesikin ihan kivasti. Pihviä vain soisi niihin paljon enemmän.

Omasta mielestäni olo on erittäin kuihtunut ja surkea. Se tietysti on kaiketi vain oman pään sisällä koko juttu, mutta sen tämä tekee tämä sairastelu. Pääsen tänään onneksi autokyydillä kauppaan, vaihtelua sekin. Ruoka ei kyllä ole maistunut yhtään ja eilinen päivä meni aikalailla pienillä annoksilla. Saispa nyt vaan tuon vaimon hieromaan tuota selkää, kävelisi vaikka sen päällä niin lähtisi tuo jumi pois.

Telkkarista, kun ei tule tyypillisesti yhtään mitään, olen katsonut South Parkia maratoonimaisesti. Sarja on kohtalaisen hyvä. On sitä saanut nauraakin parissa kohtaa ihan huolella. Jotkut jaksot ovat aivan helkutin huonoja, mutta mitä tuoreempiin kausiin mennään, juonet niissä vain paranee.

Lost 2.2.2010!!

Lost jatkuu pian jenkkilässä. Helmikuun alussa pitäisi tulla ulos eka jakso kutoskaudesta. Sitä ollaan odoteltu. Jäi meinaan niin jännään paikkaan koko sarja, että ihmettelen miten tässä on edes pärjätty ilman viikottaista lostannosta? Käsikirjoittajat kertovat tämän olevan viimeinen kausi, jossa kaikki paljastetaan, vai paljastetaanko sittenkään? Hieman mietityttää, että käsikirjoittajat eivät ihan itsekään tiedä miten sarja päättyy. Saas nähdä!

Kuka voi sanoa, että raksalla olisi tylsää, kun työnjohtokin on tämän näköistä (kuva alhaalla)?

Kysehän siis on taas Pekasta. Pekka ei sitten millään osaa olla housut jalassa. Aamulla, kun tulet työmaalle jo kaukaa kuuluu Kake Randelinin “Pakko painaa pitkää päivää”-ralli tai jos on perjantai niin “Tilipäivä koittaa”-biisi. Pekan lemppariartisti Kake raikuu kohtalaisen usein työmaalla, kaikki työntekijät eivät kuulemma siitä niin tykkää.

Kuhmon poika Pekka ei vieläkään ole salille eksynyt, ainakaan treenaamaan. Lounaaksi Pekka kuitenkin ostaa jo tavaksi tulleen kuitupohjaisen pizzan, jogurtin ja riisipiirakkaa. Nämä herkut huuhdellaan alas grandimehulla. Bodyura ei siis ihan vielä ole ottanut tuulta alleen. Muutama osa-alue on vielä työn alla.

Muuta raksalla tapahtunutta: Harri “rautakoura” Nuopponen on nostanut todistettavasti 10 tiiltä ilmaan oikealla kädellä. Painoa tälle kasalle tuli siis käsittämättömät 48 kiloa. Harri myös kuljetti farmarikävelytyylisesti 5 tiiltä molemmissa käsissä noin 15 metrin matkan. Sekin varmasti uusi maailmanennätys, sillä luulenpa, ettei vastaavaa ole kukaan koskaan edes yrittänyt. Harri on muuten myös 40 kilon pintahuoparullaa nostanut maassa lattiapenkkityylisesti 90 kertaa putkeen. Jos näitä nyt lukee niin herää kysymys, tehdäänkö siellä töitä lainkaan? Vastaus on: tehdään! Töiden lomassa nuo vekkulit tyypit välillä keksii vaan niin hassuja juttuja, että nauruilta ei yksinkertaisesti voi välttyä. Hyvä porukka takaa aina hyvän työilmapiirin ja täytyy sanoa suurella sydämellä, että tähän firmaan on huumorintajuisimmat ja ammattitaitoisimmat äijät haalittu kasaan.

Kesää vain odotellessa, sillä nämä pakkassäät ovat koetelleet varmasti jokaista työmaata ympäri Suomea. Eikö sitä muuten sanota, että kovia pakkastalvia seuraa aina helteiset kesät? Toivotaan niin!

Kotona kipeänä.

Jo viikon ajan kurkku ollut kipeä ja yskä jatkunut. Päätin mennä tänään lääkärissä käymään, kun tuota kuumettakin on aina iltaisin. Otettiin verestä tulehdusarvot ja lekuri määräsi vuodelepoa ensi maanantaihin asti. Ei tahdo kuulemma parantua tällainen yskä ja kuumeilu näillä pakkasilla, kun ulkohommissa ollaan. Jää treenit ja muut väliin oikein huolella. Perhanan huonoon saumaan osui nämä sairastelut.

Oli ProBodyyn haastikset. Jouduin kutsumaan päätoimittaja J. Virtamon ihan kotiin asti, kun en päässyt sovittuun tapaamiseen sairastumisen vuoksi. Jouni saapui sitten meille ja juotiin kahvit sekä rupateltiin tuttuun tapaan useita tunteja. Se on jänskä juttu, kun Jounin kanssa nähdään, siinä yleensä menee aika kuin siivillä. On hiton mukava jutella hänen kanssaan bodauksesta ja niistä kehonrakennuksen kultavuosista, joita Jouni on päässyt todistamaan. Miehellä on uskomattoman tarkka muisti ja tarinaa pukkaa jos jonkimoisista jutuista. Täytyy toivoa, että Jouni duunaa jonkilaisen mémoir-palstan ProBodyyn, jossa olisi juttuja vanhoista bodylegendoista vuosien varsilta. Jounilta nimittäin löytyy vaikka mitä paljastuksia!

Nyt vain täytyy lepäillä ja parannella tuo yskä pois ja huomenna soitella veriarvoista, jos sieltä löytyisi jotain. Hieman kyllä harmittaa, kun dieetti on päällä, eikä puntille ole nyt asiaa. Täytyy toivoa, ettei tämä homma nyt kauheasti vie kondista taaksepäin. Hyvää vauhtia nimittäin oltiin menossa kohti suht hyvää kuntoa. Nämä vaan on sellaisia asioita, ettei terveydellä kuitenkaan kannata  mennä leikkimään. Pahimmassa tapauksessa tulehdukset leviävät sydänlihakseen ja tauti voi johtaa sydämen vajaatoimintaan, rytmihäiriöihin tai jopa kuolemaan. Olen kuullut tapauksista, joissa alle 30 vuotiaat ovat saaneet vakavan sydänlihastulehduksen, kun ovat käyneet kipeänä töissä ja salilla. Sydän menee niin heikkoon kuntoon, ettei edes töitä pysty enää tekemään. Kiva sitä on sitten olla sairaseläkkeellä, jossa suurin urheilullinen ponnistus on kauppakassin kanssa kävely kotiin.

Nyt vain sohvaperunana oloa ja pleikkarilla pelaamista päivät pitkät, blaaah, ei itseasiassa yhtään kivaa, sillä liikkuvana ihmisenä haluaisi pian takaisin hommiin ja treenaamaan. Okrait, nyt lepäilemään ja juomaan kuumaa juomaa, jotta tuo kurkkukipu laantuisi. Palataan asiaan ja ilmoittelen sitten miten sairastelu etenee.

CU!

Eksyin alkoon tänään. Katselin ihmeissäni sitä viinan määrää. Iski kauhea himo ostaa jotain, kun ne pullot olivat niin hienon näköisiä. Viinakaupassa on jotain ihmeellistä tunnelmaa. Satojen eurojen viskejä ja konjakkeja ylimmillä hyllyillä ja rahvaan juomaa alimmilla.

Mukaan tarttuikin jotain vamasti hyvää. Ajattelin, että jos joskus tulee vieraita kylään on sitten jotain tarjottavaa. Ginillä saa tehtyä drinkkejä, joten pullo giniä meni koriin. Ei kuitenkaan mitä tahansa halpista, sillä kuulemma gineissäkin on eroja. Nappasin sen kalleimman, eli Bombay Sapphire Gini suoraan Lontoosta.

Viskin ystäville on tarjolla sitten herkkua, eli Ardbegin kymppivuotiasta singleä. Turpeen maku ja savuisuus on varmasti kokeneen (en siis minä) viskin ystävän suulle miellyttävä kokemus.

Eli kuubalaisia kehiin ja siivut lasiin! Täytyyhän elämästä nauttia aina silloin tällöin. KErran tässä vain eletään, joten otetaan tästä kaikki irti! Hauskaa viikonloppua kaikille!

Jep, eli pudotin hiilareita pois noin 500 kaloria. Nyt siis proteiinin suhde hiilariin on korkeampi ja rasvojakin pidän kohtuu korkealla. Eilen oli kuitenkin kova nälkä salilla. Kyllähän tuo kroppa näyttäisi kiristyvän koko ajan. Hyvä homma.

Flunssasta yhä toipumassa. Tein eilen ekan aerobisen flunssan jälkeen ja se tuntui ihan hyvältä. Peilistä katsoessa näyttäisi siltä, että iho olisi hieman ohentunut. Olen optimistisen toiveikas, jotta taidan päästä maaliskuuksi kohtuu kuntoon. En siis mihinkään kisakuntoon, mutta… Kerron kyllä, kun aika on kypsä.

Probody ilmestyy helmikuussa ja sitä kannattaa myös lukea, sillä sielläkin on infoa tulevasta… (tiedän, olen ärsyttävän salaperäinen) LOL!

Tässä pari suttuista kondiskuvaa eiliseltä:

No niin, tätä on odotettu. Saatiin vihdoinkin tehtyä tämä 80-luvun bändiprojekti, jota olemme kaikessa hiljaisuudessa suunnitelleet varmaan jo pari kolme kuukautta. Keksittiin Sirénin Miken kanssa vanhasta Journeyn videosta ihan älytön kuvausidea. Journeyn laulaja kun etäisesti muistuttaa meikäläistä, päätettiin, että tehdään The Travellers yhtye 80-luvun hengessä. Käytiin reilu kuukausi sitten ostamassa kolmelle bändin jäsenelle kuteet UFF:ltä ja etsittiin pitkään hyvää mestaa kuvauspaikalle. Lopulta saatiin Kaapelitehtaalta halli päiväksi käyttöön ja siellä sitten kuvattiin koko höskä.

Reilu pari tuntia siellä sitten vierähtikin, kun säädettiin kostyymien kanssa. Kova flunssa ja yskä ei yhtään tietenkään helpottanut asiaa, mutta sisulla vedin homman kotiin. Kuvista tuli aivan hulvattomat. Miken supertaidokkaalla fotaroinnilla meikä muuntui käsittämättömän erinäköisiksi henkilöiksi.

The Travellers olkaa hyvät:

Jurkeles. Kipeä olo tällä hetkellä. Nenä tuhisee ja olo on kuumeinen. Eipä taida viikonlopusta tulla kovin kivaa, kun tyttöystäväkin jättää minut leskeksi lauantaina mennessään reissuun. Kipeänä ja yksin, nyyh, saanko sympatiaa?

Viime viikonloppuna taasen oli aika hurjan hauskaa. Laittelin kuuluisia Mama’s Meatballsseja italialaisella reseptillä ja voi veljet kuinka hyvää tuli! Kastiketta haudutettiin tunteella ja pitkään, eli noin kolme ja puoli tuntia.

Veli ja hänen tyttöystävä tuli kylään ja ruoka teki kauppansa.

Itse kokki reteenä:

Syötiin ja juotiin siis erittäin antoisasti. Veli toi mukanaan pullollisen J.P. Chenetiä, joka tuki safkaa erittäin hyvin.

Kuunneltiin musaa ja välillä pistettiin pelaten pleikkaria, kun tytöt ehostivat itseään.

Ehostetut ladyt:

Mielestäni illan kaunein nainen:

Illan rientoihin lähdettiin pikkutunneilla, joka tarkoitti sitä, että kotiinpaluu meni vieläkin aamuisemmalle. Sunnuntai menikin sitten hieman väsähtäneenä kuvausten merkeissä.

Maanantaina kuitenkin olin jo jalkatreeniä kiskomassa volyymityyliin, eli ei sitä sentään tullut otettua mitenkään yli oman toleranssin…. kai…

Terve.

Wrong Sport on saanut jatkoa yli vuoden tauon jälkeen. Kävimme kuvaamassa otoksen Sirénin Miken kanssa jäähallin kupeessa -11 asteen pakkasilla. Siinä meinasi kyllä perse jäätyä ja pudota pois, niin kuin englanniksi on kauniisti tapana sanoa [to freeze my ass off].

“M60 kädessä ja shortsit jalassa Bodari suksii ampumahiidon tiimellyksessä. Sakkokierroksia tulee 20 kpl sekunnissa, kun tykki laulaa lonkalla.”

Hauskaa oli tehdä vaikka hieman siinä saikin kärsiä. Lopputulos on kuitenkin mahtavan näköinen. Kaikenlaista muutakin kuvauszettiä on nyt piakkoin tulossa tuon WS:ssän lisäksi. Team M&M ei lepää rauhassa koskaan.

Kaikki Wrong Sportit löydät tästä linkistä:

Wrong Sport

Stay tuned!

Tässä kuva: