Mika Nyyssölä

“Sniif”

Murheiden päivä tänään, kun “jouduin” luopumaan rakkaasta töllöttimestä.

Olohuone niin tyhjillään, autiona kaikuu. Ei kuulu elokuvien ääni, ei välky leffojen kirkkaat värit. Näin se on vain hyväksyttävä tosiasia, että aina ei voi onnistua. Aina ei käy tasan onnenlahjat.

Tästä on kuitenkin noustava ja jatkettava eteenpäin. Ehkä vielä jonain päivänä saan nauttia taas elävistä kuvista?

Kynttilä sytytettiin poismenon johdosta.

Kävin muuten tänään kokeilemassa sitä ostamaani pleikkaa faijan luona. Heillä möllöttää sellainen hulppean hieno Samsungin 40″ Led-televisio. Voi helkutarallaa kuinka hieno se PS3 onkaan. Toimi saman tien ja teräväpiirtokuvaa heijastui silmiini. Pelailin Gran Turismo 5 Prologia pari tuntia, oli muuten ihan koukuttava peli.

Täytyy totta tosiaan etsiä nyt itselleni uusi “rakas”, sellainen, joka osaa kauniisti paritella tuon playstationin kanssa. Saatan kaatua pitkän harkinnan jälkeen plasmatöllöttimeen. Olen nyt keskustellut muutaman asiantuntijan kanssa ja ilman mitään “omia lehmiä ojassa” ovat suositelleet plasmaa, vaikka sillä telkulla tultaisiinkin jonkin verran myös pelailemaan. Plasman kontrasti ja värikylläisyys ovat mieleeni. Pidän kirkkaista väreistä ja terävästä kuvasta, joten tuo “lasma” voipi olla bueno!

Sori tuli ruma sana otsikkoon, mutta ei voi mitään. Lapset, sulkekaa silmänne, setää ketuttaa ja suusta voi tulla ärräpäitä!

Kävin tosiaan tänään hinkkaamassa taas melkeinpä koko kroppaa läpi salilla, kun johonkin sitä piti agressiot purkaa. En yhä ymmärrä miksi mulla on aina tekniikan kanssa ongelmia? Olen joku ihmeen epäonninen eetu, kun tulee kyse hifistä. Aikanaan mulla syttyi kuusi päivää vanha televisio tuleen. Oli joku valmistusvirhe. Kahdet videonauhurit olen kiikuttanut eri kertoina huoltoon, molemmissa oli jotain ihme vikaa. Viimeksi 2007, kun ostin itselleni Oppo merkkisen DVD-soittimen, ei se pelittänyt kuin kuukauden. Meni sekin vaihtoon. Puhumattakaan ulkoisista kovalevyistä tietokoneissa, niitä on hajonnut parikin kappaletta. Toisesta kosahti muuntaja eikä valmistajalla (WD-Elements) ollut enää sen mallista muuntajaa antaa tilalle?!?

Mutta, palataanpas siihen saliin. Olen päättänyt joka treenin alkuun kiskaista 5*10 leanvetoa, ihan vain saadakseni selkään lisää paksuutta. Saapi nähdä tuottaako kyseinen operaatio mitään tulosta. Etukyykyttelylläkin olen päässyt jo huimaan 5*140 kiloon. Tosin siinä jo tarvitsin spottaajaa saadakseni uskoa itseeni. Yksin on hurjan hankala latautua kovaan sarjaan tai ennätysnostoon. Kun kaveri on takana huutamassa, se jollain tapaa valaa uskoa ja antaa voimaa sekä rohkeutta ylittää itsensä.

Paino on 82,7 ja koko ajan hieman putoilee. Toivotaan, että tässä pikkaisen kiristyisi, kun ja jos sitä ensi keväänä lähtisi sitten suhteellisen hyvässä kuosissa dieetille?

Duunissa otin habasta kuvan, kun olin juuri nostellut kaljakoreja paikasta toiseen ja näytti haupitsit alkavan vähän pömpöttää.

Käsiä ei ole sen ihmeemmin tullut treenattua. Olen aika paljon tehnyt tosiaan pelkkiä perusliikkeitä ja ihme kyllä niillä on selvä vaikutus käsienkin kehitykseen. Penkit, dipit, mavet, leuanvedot yms aktivoi huomattavan paljon myös olkavarsia.

Muutamaan liikkeeseen on hauistreenit siis jääneet. Lähinnä scott-penkkiä, hauiskonetta, levytankoa ja ristikkäistaljaa. Siinä ne. Luotan vakaasti muiden liikkeiden vaikuttavan epäsuorasti käsiin ja täten aktivoivan ne kasvuun.

Se tällä kertaa, katsotaan nyt minkälaisen töllöttimen sitä saa hankittua vai päätänkö elää ilman tv:tä?

No joo, ostin eilen sitten pitkän harkinnan jälkeen Playstation 3:sen, sellaisen hienon slim-mallin, 120gb kovalevyllä ja Gran Turismo 5 prologin, notta ilta kuluisi rattoisasti rata-autoilun merkeissä.

Johdot seinään ja piuhat kiinni. Optisella kaapelilla äänet vahvariin ja HDMI telkkuun. Mutta mitä? Kuva ei tule näkyviin? Laitoin scartilla kiinni niin johan pomppas kuva ruutuun. HDMI ei vain pelitä. Ei vittu vaikka itkua olisi vääntänyt. Scartilla kuva oli rakeinen kissan pökäle. Mitä järkeä muutenkaan olisi pelata Full HD pelejä scartin kautta, kun scartti toistaa vain kolmasosan kuvan terävyydestä?

Hermothan siinä meni, kun telkkari on niin erikoinen, ettei suostu kuvaa näyttämään. Muuten tuo töllö (sony bravia kdf 50e2000) on ollut mitä mukavin telkku, hyvä ja terävä kuva ja iso 50″ ruutu on taannut elokuvanautinnot suuressa määrin. Mutta jos ostan jotain uutta ja se ei pelitä vanhan kanssa niin ei siinä auta ku laittaa vanha vaihtoon.

Pistin töllön myyntiin ja itseasiassa se menikin kaupaksi aika pian. Nyt ollaan sitten hienon PS3 omistajia, mutta telkku vain puuttuu. HAh HAH haa!

V***iks meni tämäkin sijoitus, thanks PS3 and Sony!

Ensi viikonloppuna on Lahdessa jo tavaksi käyneet kehonrakennuksen SM-kilpailut. Itse aion todennäköisesti myös tulla paikalle katsastamaan menoa. Hieman pitää haistella poseöljyn tuoksua ja hakea fiiliksiä jos nyt tässä olisi suunnittelemassa itsekin paluuta lavoille pitkän tauon jälkeen?

Alle 70-kiloisiin ensi syksynä?

Jos kaikki menee hyvin tämän talven ja ensi kevään osalta niin on erittäin todennäköistä, että uhraan ensi kesän dieetille ja yritän saada ajoitettua parhaimman ja kireimmän kondiksen SM-lavoille 2010!!! Paino keikkuu 83 kilon tietämillä ja treenit kulkee kovaa eteenpäin. On jopa sellainen fiilis, että nuo parjatut ja hoikat koivet olisi saanut hieman lisää lihaa kovilla etukyykyillä ja SJMV:lla? Ainakin takareidet takaposeissa lohkeaa erittäin nätisti. Ja onhan tässä vielä koko syksy ja talvi aikaa lisätä sitä massaa joka puolelle kehoa.

Alle seiskakympin pitäisi painonkin pudota jos mielin kevyimpään sarjaan. En itseasiassa olekaan kilpaillut alle 70 kiloisena kuin viimeksi 2005 PM-kisoissa. 2006 ja 2007 painoni oli 71-72kg. Keväiset Grand Prix-kutsukilpailut ovat olleet sellaisia kilpailuja, joissa ei ole ollut painorajoja, siksi painon kanssa ei ole tarvinnut hermoilla.

Oslossa tietysti oli painorajat 2007, mutta kilpaileminen “alipainoisena” 80-kilon sarjassa ei estänyt voittamista ainakaan Turskalandiassa, voitin jopa overall-voittajan Ayad Kadem Musan ja probodysssäkin esiintyneen Marius Graaterudin. 2006 onnistuin saavuttamaan neljännen sijan Helsingin GP:ssä, voitin todella kovia kavereita, kuten Ott Kiivikas (93kg), Jari Mentula (114kg), Timo Vilponen ja Kim Kold (138kg). Seuraavana vuonna 2007 jäin kuudenneksi, mutta muutama hyvä päänahka tuli otettua kuten Ari Kokkonen ja Mikael Gumse! Kyllä sitä kevyempänäkin siis pärjää, kunhan saa paketin vaan mahdollisimman hyvään balanssiin.

Yhä vaikuttava ääni. Yhä videoissa näkyvä karismaattisuus. Ajan hammas ei ole syönyt biisejä lainkaan ja vieläkin kuunnellessa Elvistä, saa kylmän väristyksiä iholle. Niin moni on yrittänyt plagioida Elvistä siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta. Miehen ääni on vain yksinkertaisesti niin täydellinen omine vibroineen ja sävyineen. Elvis on Elvis ja muut ovat halpoja kopioita.

Elvis on Jumala! Sääli, että herrasta aika jätti niin varhain. Olisi kiva kuulla minkälaista tuotantoa ja materiaalia hän saisi aikaan nykypäivänä. Niin moni muukin suuri lahjakkuus on musiikin saralta kuollut aivan liian aikaisin. Esimerkiksi Jimi Hendrix, John Lennon, Cliff Burton, Jim Morrison, Freddie Mercury ja Kurt Cobain yms. Mitä nämä suuruudet tänä päivänä tekisivät? Minkälaista musiikkia heiltä tulisi? Olisko tyyli muuttunut vai olisiko osa heistä pitänyt tiukasti kiinni omasta genrestään? Koskaan emme saa sitä tietää.

Katso ja kuuntele, kun Elvis laulaa You Were Always On My Mind! Kaunista!

Hauskaa torstaita kaikille!

Maurits Cornelis Escher (1898-1972).

Suuri taiteilja, jonka työt puhuttelevat tänäkin päivänä. Tässä blogipäivityksessä tutustumme Escherin ihmeelliseen, matemaattiseen taiteeseen.

Moni meistä varmaankin muistaa matematiikan kirjan kannessa olevan kuvan hevosista, joiden ääriviivoista muodostuu saumattomasti toisia hevosia. Tason jakaminen ja säännöllisyys vaatii siis huomattavaa matematiikan ymmärtämistä.

Tässä kohopainomenetelmällä luotu Sky and Water (1938)

Linnuista tulee kaloja saumattomasti. Escher oli selkeästi mieltynyt eläimiin, sillä monissa hänen töissään esiintyi kaloja, lintuja, liskoja yms.

Tässä työssä näkyy jo selkeästi monimutkaisempi rakenne. Ukkelista muuntautuu rantakaupunki. Metamorphosis I (1937)

Day and Night (1938) Vaaleat linnut lentävät pimeyteen ja mustat kohti päivää. Taas keskellä teosta linnut luovat saumattoman säännöllisyyden.

Swans (1956). Kohopainomenetelmällä luotu puupiirros. Silmää huijataan huolella, sillä fysiikanlait eivät päde tässä taideteoksessa.

Relativity (1953). Litogafiateos, jossa ulottuvuuksilla leikitellään erittäin taidokkaasti.

Reptiles (1943) Myös laakapainomenetelmällä tehty liskot ovat yksi suosikkejani.

Three Spheres I (1945). Puukaiverrus, jonka symmetriaa voi vain ihmetellä.

M.C. Escher on mielestäni yksi erikoisimmista taiteilijoista, joka on maan päällä elänyt. Hänen symmetriset teoksensa ovat vertaansa vailla. Myös hänen arkkitehtuuriset taitonsa tulevat monissa hänen töissään esille. Kuten esimerkiksi puupiirros Tower Of Babel (1928). Teos on uskomattoman yksityiskohtainen ja symmetrinen.

Ja taas mennään.

Yks päivä duunissa lueskelin taas Iltapäivälehtiä ja siellä oli juttua Picasson uudesta näyttelystä Helsingissä, Ateneumissa. Oli kuulemma kovin hiljaista ollut ainakin viime perjantaina. Henkilökunta oli varautunut kauheaan ryysikseen, mutta vain muutama hassu oli eksynyt paikalle. Picasso oli aika monipuolinen taiteilja ja vaikutti voimakkaalla persoonallaan taiteen eri tyylilajienkin syntyyn. Selailin Picasson maalauksia ja veistoksia netissä ja intouduin itsekin töhertelemään jotain tyhmää…

Mietin tässä juuri, että mahtaakohan olla kovinkin hinnakkaita nuo Picasso-näyttelyn tiketit? Josko sitä intoutuisi käymään piiitkästä aikaa taidenäyttelyssä. Edellisen kerran kävin katsomassa Hugo Simbergin näyttelyn Ateneumissa vuonna miekka ja kivi. Sekin oli vaikuttava näyttely, mutta onhan tuo 200 Picasson teosta aika massiivinen kokonaisuus.

Pöö

Painelin taas töiden jälkeen puntille. Työntäviä oli vuorossa ja etukyykyllä aloittelin.

Tarkoituksena on ollut joka kerta lisätä ainakin yksi toistomäärä 140 kilon sarjassa. Olen vasta vähän aikaa tehnyt tuota hiukan hankalaa etukyykkyä ja maksimirauta on ollut siis tuo 140 kiloa. Joka reeneissä on tullut yksi toisto lisää ja tänään oli vuorossa 4*140kg. Olin ihan tyytyväinen, vaikka se pirun tanko meinaa koko ajan luisua pois otteesta.

Prässiä tein etukyykyn lisäksi oikein huolellisesti. Otin hieman leveämmän jalkojen asennon, jotta sain laskettua prässin niin alas kuin mahdollista. Liike osui hyvin pakaroihin ja etu- sekä takareisiin.

Penkkiä tein varovaisesti 3*10*110kg ja loppuun ranskalaista punnerrusta 5 sarjaa 40 kilolla.

Tässä kuva treenin jälkeen pukkarissa.

Kovasti yritän nyt hieman kiristellä ja pudotella painoa. Parissa viikossa tullutkin noin kolmisen kiloa alas 86->83kg.

Mun Heimo.

Tänään tuli Yleltä bodareista kertova juttu nimeltään Mun Heimo – Bodarit. Tämä on siis sarja, jossa tutustutaan erilaisiin heimoihin eli alakulttuureihin ja yhteisöihin suvaitsevassa hengessä. Ensimmäisessä jaksossa tutustuttiin bodareihin eli Mantilan perheeseen ja Stinglin Jariin, joka valmistautui kevään Bodauskisoihin. Meikäläinenkin vilahti siellä myös valmentajan roolissa.

Kuvaukset olivat tosi hauskoja. Yhden päivän aikana ne teki koko Stinglin Jarin jutut, eli salilla poseharjoitukset, treenit, solkut ja kaupassakäynnit illallisineen Jarin kotona. Erittäin tiukka aikataulu näytti olevan. Meikäläistäkin huastateltiin ihan helkutisti, mutta kuten yleensä, ajan säästämiseksi editointihuoneessa tippuu kaikki kokonaisuutta pilaavat jutut pois. Toisaalta onneksi mua ei vilahtanut kuin sekunti, koska varmasti taisin änkyttää ja puhua läpiä pääni koko kuvauksien ajan.

Näet jakson ylen areenalta vielä viikon verran, kunnes se varmaankin katoaa.

Poseharjoituksissa.

Kokkailin taas pikkasen ja ajattelin pistää helpon ruokaohjeen erittäin maistuvasta herkusta. Näitä reseptejä on itseasiassa jo pyydeltykin, joten tässä tulee ja kuvien kera!

Eli ruoka on siis valkosipulihärkää ja nuudeleita bodareiden tapaan.

• Ensitöikseen otetaan naudanpaisti puoleksi tunniksi huoneenlämpöön pehmenemään.

• Sitten pilkotaan paisti suikaleiksi. Toki tämän voi tehdä helpommaksi vain ostamalla naudan suikalelihaa, mutta esim tuo oma pötkylä maksoi 8,90e /kilo ja valmiit paistisuikaleet maksaa reilusti yli 12e /kilo. Itse ainakin olen sen verran köyhä, että pilkon kyllä itse omat lihani.

• Paistisuikaleet pannulle paistumaan. Voit maustaa ne mielesi mukaan, mutta suosittelen suolaa, mustapippuria, valkosipulimurskaa sekä valkosipulilla maustettua soijaa.

• Jos haluat tulisempaa ruokaa voit hyvin lisätä Tabascoa. Suosittelen erittäin hyvänmakuista Green pepper saucea! Siinä ei maistu lainkaan Tabascon tavanomainen ns. keinotekoinen tulisuus, (hieman siis kemiallinen maku tavallisessa tabascossa IMO).

• Lisää sekaan tilkka vettä ja anna lihojen hautua puolisen tuntia kannen alla.

• Sillä välin voit pilkkoa sipulit ja paprikan.

• Lisää pilkotut sipulit ja paprika vasta loppuvaiheessa lihojen sekaan, hieman ennen nuudeleita, jolloin ne pysyy rapean rouskuvina.

• Sitten siirrytään nuudeleihin, jotka valmistuvatkin ihan parissa minuutissa. Itse käytän mielestäni törkeän hyvänmakuisia Yeo’s Ezy-Cook ilmakuivattuja nuudeleita, joissa on rasvaa vain 1%. Pistä niitä kiehuvaan veteen vaikka tuo kolme pussia. Keitä pari minuuttia, valuta vedet pois ja lisää nuudelit muiden sekaan pannuun!

• Paista vielä hetken aikaa nuudeleita ja anna valkosipulilla höystetyn kastikkeen imeytyä nuudeleihin. Voilá, ruoka on valmis!

Tarvitset siis:

• 500g-800g naudanlihaa
• 2 sipulia
• 1 iso paprika
• 2 teelusikallista valkosipulimurskaa
• mustapippuria
• suolaa
• valkosipulilla maustettua soijaa
• tabascoa
• nuudeleita (3 pussia)

Ruoka on erittäin rasvatonta, proteiinipitoista ja mikä tärkeintä, todella hyvää! Lisää ruokaohjeita tulee sitten, kun taas ehdin niitä tekemään.

Heräsin just ja tässä kahvikupin ääressä kuuntelen Bucketheadin albumia Electric Tears. Aika melankolinen ja rauhallinen levy, täynnä akustista ja elektronista kitaravirtuointia. Buckethead on aika erikoinen heppu, joka soittaa nimensä mukaisesti ämpäri päässä. Miehen ulkonäkö on suuri mysteeri, sillä miehellä on naamassaan sulatettu pleksinaamio. Kukaan ei siis varmuudella tiedä kuka hän on. Oikealta nimeltään Brian Patrick “Buckethead” Carroll on tunnettu ilmiömäisestä kitaransoitostaan ja se kyllä kuuluu miehen levyillä. Osa Bucketheadin tuotannosta on sekoitusta omituisia tietokoneääniä yhdistettynä sairaankuuloisiin riffeihin. Voisi melkeinpä heittää, että mies on saanut osansa 70-luvun Zappahuumeesta. Kiitos veljelleni, joka innovatiivisella netin selauksella löysi tämänkin artistin minulle. Buckethead on tutustumisen arvoinen muusikko. Varoituksen sana kuitenkin, tuotanto voi mennä hieman yli hilseen, mutta jos radio on kyllästyttänyt jo vuosia Bucketheadin levyt ovat jotain muuta kuin mitä siellä soitetaan.

Buckethead

Kauhu-uni

Näin muuten aivan sairaan unen viime yönä. Olin jossain kaksikerroksisessa omakotitalossa, jossa oli paljon väkeä. Olin alakerrassa ja ilta alkoi hämärtää. Yht’äkkiä yläkerrassa oli hiljaista ja kun menimme katsomaan huomasimme kaikkien kuolleen. Sairaaksi unen teki se, että nämä ihmiset olivat muuttuneet isoiksi lasagneaterioiksi, joita osa ihmisistä ryhtyi syömään. Ulkona kulki lauma teekkareita ja heitä seurasi joukko vesikauhuisia espanjalaisia(?) lapsia, jotka haukkuivat kuin koirat. Kun nämä vesikauhuiset lapset hyökkäsivät taloon ja yrittivät purra jokaista siellä olevaa, heräsin.

Olipa outo uni ja outoa sekin, että muistan sen niin selvästi. Se lasagneksi muuttuminen oli häiritsevää. Noh, ehkä teen lasagnea joku päivä niin saan päätökseen tuon kauhu-unen?

Megadethiltä on ilmestynyt uusi albumi.

Levy on taattua Megadethiä. Mitään erikoista siinä ei kyllä ole. Aika tasapaksua sähkökitaraa ilman mitään tarttuvaa riffiä taikka säveltä. Hardest part of letting go…Sealed with a kiss pomppasi alku- ja loppuosuudellaan esiin kivasti. Olen itseasiassa aina tykännyt Dave Mustainen äänestä, joten karhea ja terävä ääni yhdistettynä niin sanottuihin slovareihin toimii kontrastisuudessaan mainiosti.

Okei, nyt tekemään eväksiä työpäivää varten. Täytyypä laittaa taas jotain reseptejä tulemaan, löytyy nimittäin hyvä resepti valkosipuhärkä/nuudelipaistokselle. Ei muuta kuin CU later!