Ilta jatkui sitten vauhdikkaasti. Safkojen jälkeen hypättiin taksiin ja suunnattiin Hartwall areenalle. Ringside-paikat odotti meitä ja matsit olivat juuri alkamassa.

Illan pääottelu oli peruttu jonkun sairausjutun takia, mutta muut matsit olivat ihan katsottavia. Viimeinen matsi Juho Tolppola vastaan Italian oma poika Giuseppe Lauri nostatti sitten tunteita yleisössä ja jopa Tolppolan iskäkin kävi ottamassa erän tuomaria vastaan. Kauhea meteli ja kalabaliikki siitä syntyi ja mukit lentelivät kehään kuin suuressa maailmassa konsanaan. Itse tosin olin sen verran nousukkaissa, että en oikein tajunnut mistä oli kyse ja hilpeänä seurasin kun muu yleisö mylvi. Mä huutelin välillä USA:ta ja elbow, elbow, under hook, under hook, mutta ei ne tajunnu…

Gaargh, pojat yrittää näyttää asiantuntevilta nyrkkeilyn ammattilaisilta.

Mika eläytyy väliajalla…

Matsien jälkeen junalla stadiin ja tapasimme ystävämme Peten, joka hommas meidät jonon ohi Apolloon. Siellä sitten jatkui se tavanomainen meno, eli hilittyä small talkia viinilasin äärellä Rahmaninovin Etudes-Tableaux op.39 soidessa taustalla. …Yeah right.

Ei muuta kuin kiitos ja anteeksi kaikille…

Edit.

Jutun aiheeseen sopii mainiosti Sirénin Miken parin viikon takainen kuva meikäläisestä. Kuva otettiin Fight Sportin mainoskuvauksissa. Tämä uusin mainos löytyy tulevasta FS:sta sekä uusimmasta Pro Bodysta. On aika hauska kuva tulossa sitten, varautukaa.

Lähtiessämme hietsusta saimme puhelin soiton tuttavaltamme joka tarjosi lippuja illan nyrkkeilymatsiin. Ei muuta kuin kiireellä kotiin ja duunaamaan safkaa. Eikä mitään moukkien ruokaa vaan naudan filettä ja fetasalaattia höystettynä espanjalaisella Valdubón punaviinillä, jonka ostin taannoin ruotsinreissultamme.

Tunnelmia ennen illan kohokohtaa!

Ja vielä pienet poset tottakai:

To be continued……

Helou!
Upea päivä ja ilma kaunis kuin morsian.
Päätimme broidin kanssa hyökätä Hietsuun. Pari packia olutta ja hyvää musaa. Mitä muuta ihminen voi toivoa?

Ihmisiä on aika kivasti täällä tällä hetkellä kirjoitaessani tätä päivitystä veljeni kommunikaattorista. Jengi pelaa beach volleyta ja osa heittelee frisbeetä. Tunnelma on lämmin, mutta ilma ei kuitenkaan ole tukalan kuuma kuten yleensä helteellä.

Illalla lähdetään ulos ja jatketaan hauskanpitoa.

Terppa!

Iltasella änkesin salille ja kiskoin ärjyt oikkaritreenit. Liikkeinä hakkasin pään ylle punnerrusta smithissä, kapoista penaa, ranskalaista punnerrusta, ylätalja pushdownia ja niskantakaa ojennusta käsipainoilla. Päälle vielä kiskoin useamman sarjan vipareita. Kumman hyvin sain pumpin päälle ja pukkarissa ei meinannut paita mennä päälle, kun ojentajat olivat sen verran hapoilla ja turvoksissa.

Kiirettä piti, jotta ehdin hakea ennen yhdeksää subwaysta kalkkunapatongin. On se muuten ihmeellistä kuinka paskaa palvelua siellä Ruoholahden subwayssa saa. Tuntuu siltä, että niillä on kuulossa vikaa, kun joutuu joka kerta viisi-kuusi kertaa toistamaan mitä sinne väliin laitetaan. Usein sinne menee kaikesta huolimatta niitä fakin oliiveja vaikka kuinka yrittää painottaa ja artikuloiden kertoa, ettei niitä oliiveja kiitos.

Toinen juttu on että aina siellä on se kokojyväpatonki loppu. Meni sitten mihin aikaan tahansa sinne niin aina loppu. Niin oli tänäänkin. Sanoin sille tytölle, että en varmaan kertaakaan ole saanut täällä kokojyväpatonkia, kantsis varmaan ottaa pois tuolta listoilta se, kun ei sitä koskaan saa. Yritti sitten selitellä kuinka ne iltasella yleensä loppuvat muita aikasemmin. Ei mennyt selitys läpi, sillä oli mikä aika tahansa, kokojyvä on tuosta mestasta finito! Tunkekaa ne ylikalliit patongit per…. …uuniin. **kele.

Muutenkin ne tyypit siellä on aina totaalisen elämäänsä kyllästyneitä. Ees taas sahaavat kauheella kiireellä ja tiskin takana on 20 tyttöä ja poikaa eikä mitään kuitenkaan tapahdu. Sitten mietitään kenen patonki tämä oli ja mitähän tähän tuli. Melkeinpä pitäis ottaa videolle se sekoilu siellä.

Toinen karmee mesta minne Miken kanssa viime viikolla eksyttiin oli Namaskaar express kampin kauppakeskuksessa. Ihan saatanan kuraa ruokaa, tiskin takana jannu, joka näytti totaalisen kyrpiintyneeltä, ei puhunut suomea eikä kunnolla englantia. Oli ihan kujalla, kun kortinlukija ei saanut yhteyttä pankkiin. Näytti perhana mulle sitä pientä kuittia, jossa luki: Ei varmennusta pankista, yritä uudelleen ja sanoi mulle: “Juor kaart tasnt wöök”. Oli pakko neuvoa, että kortissa ei ole vikaa vaan teidän masiinassa, yritä poika uudelleen.

Ruoka oli hieman halvempaa (7,90) kuin esim Tandoorissa lounasajan ulkopuolella, mutta lounasaikaan myös hyvät mestat (kuten Satkar ja Tandoori) pärjäävät hinnoillaan tälle käymälälle. Ruoka oli siis totaalista kuraa. Kananpalat olivat oudon makuisia, hieman jäähtyneitä (olivat varmasti seisseet siellä tiskialtaassa suht pitkään) klönttejä. Riisi oli kellertävää pikariisimäistä höttöä, jossa lähinnä maistui pelkkä curry. Kastike, ööh en edes tiedä mitä se oli, ei maistunut hyvälle. Ostimme vielä lisähintaan (1,50) naan-leivät, jotka olivat täysin kylmiä. Ne eivät todellakaan olleet paikanpäällä tehtyjä, kuten oikeasti naan-leivät tehdään (paistetaan uunissa). Leivät olivat kumimaista massaa, yäk. Ruuat jäivät syömättä suurilta osin eikä palata ikinä uudestaan samaan paikkaan, that’s for sure!

Eipä tässä muuta, muistakeehan reenailla kovaa!

Ei mitään ihmeellistä tahpahtunut maan ja taivaan välimaastossa. Salilla käyty ja paiskottu töitä. Muutama hyvä treeni tullut heitettyä, niin että vieläkin paikat hellinä. Esim selkätreenit Rezan kanssa viime viikolla. Pistettiin ekassa liikkeessä kaikki mehut pois. Alataljaa 10 kilon korotuksin 15 toistoila aloittaen 40 kilosta ja päätyen 130 kiloon. Toistoja tuli brutaalit 150 kappaletta.

Kyykyteltiin eilen 200 kilolla nättivitonen, mutta nyt sitten polvet ihan muussia. Tiedossa siis patellan hierontaa ja jalan kevyttä heiluttelemista. Kyllä se tästä lähtee. SJMV:tä vielä tehtiin Leskisen Jarin opastuksella ja vika sarja oli hurjin: 160 kilolla 12 toistoa. Olin siis kohtuu tyytyväinen jalkareeneihinkin.

Miksiköhän noin vakava ilme?

Viikolla tiedossa pientä kuvaussettii Miken kanssa. Katsotaan joskos siitä saadaan jotain hauskaa aikaiseksi. Tämä siis keskiviikkona. Muutama muukin mainoskuvausjuttu tulossa, mutta niistä sitten myöhemmin.

Lostia on tullut seurailtua tiheään tahtiin. Tämä uusin 5-kausi on vaan niin mahtava ja salaisuuksia raottava kausi, että ei oikein millään malta odottaa aina uuden jakson ilmestymistä! Ihan paras sarja kautta aikojen!

Sawyer!

Pientä sarjakuvaa on myös pukannut meikäläiseltä.

Pakkisaiheinen pilailusarjis on nähtävissä tässä linkissä alhaalla ja sitä päivitetään sitä mukaan kun saadaan tehtyä lisää.

Klikkaa kuvaa sarjikseen!

Eipä muuta tähän hätään, kun ei ole mitään fiksumpaakaan kerrottavaa, sori!

Mennään viikonloppuna käväisemään tyttöystävän porukoiden luona. Huomenna luvattu läntisessä suomessa epävakaista, mutta eipä se meikäläistä haittaa. Meinaan nimittäin grillata satoi taikka paistoi. Kävin helkutti ostamassa brassihärän ulkofilettä kolmen kilon verran. Tuli vaikka tornaadot ja hurrikaanit naapuriin pyörimään niin meikähän kääntelee pihvejä. Pari loiventavaa lonkeroakin on pakattu mukaan, joten kunhan päästään perille niin se on kuulkaas chill out ja relax meikäläisen osalta!

Eilen reenailtiin Rezan kanssa ojentajia ja olkapäitä. Vedin smith-punnerrusta pään päälle 92 kilolla 10 toistoa ja rutistin niin niska jäykkänä, että meni trapsit aivan juntturaan. Tänään sitten duunissa kyhnäsin tupakkahyllyä vasten ja yritin hieroa auki epäkkäitä. Oli varmaan näky, kun  hinkkasin itteäni hyllyjä vasten kuin norsu savannilla.

Broidi bongasi pakkikselta vanhan kuvan, joka on otettu 2006 pakkiksen entisellä kaupalla. Vieressä seisova kaveri on fiksannut oman naamavärkkinsä fotarilla aikaslailla samannäköiseksi, eli kyseessä ei siis ole kadonnut isoveljeni. LOL! Hetken aikaa itsekin katselin, että onpas omituisen näköinen jannu tossa vieressä, mutta se olikin shopattu kuva.

Kevät/kesää on pukannut jo pidemmän aikaa. Ollaan jopa päästy pari kertaa aamulenkuraisille avokin kanssa. Se on jotenkin niin mukavaa mennä luonnon helmaan reippailemaan ja tuoksuttelemaan raitista ilmaa. Leukojakin on aina parit setit veivattava, kun leuanvetoteline osuu aina reitin varrelle.

KISKALLA NÄHTYÄ

Duunissa on ollut yllättävän kiirettä. Onkohan se vapun jälkeinen palkka siunaantunut ihmisille, kun kaikki ovat liikkeellä. Viime sunnuntaina kaksi sankaria huijasi meikäläistä oikein huolella. Ensin toinen heistä pienessä myötälaitasessa yritti ostaa kaljaa, mutta en myynyt kun laki kieltää myymästä selvästi päihtyneelle (nämä on niitä tulkintakysymyksiä). Meni sitten tovi ja toinen kaveri tulee ostamaan kaljaa. Antaa visa elektronin ja meikä vinguttaa sen kassan kautta. Siinä vaiheessa rupesin miettimään, että oliskohan kaveri kuitenkin toisen asialla, kun niin samanlaisia ostoksia oli ostamassa. Kaveri vetää allekirjoitukseksi viivan. No siihen meikäläinen, että laita nyt edes sun nimmari siihen kunnolla niinku se on tässä sun kortissa. Kaveri empii ja ei oikein osaa laittaa mitään siihen kuittiin. Kysyn vielä, että:

-”Kai sä nyt oman nimes osaat siihen kirjoittaa?”

-”Joo, tota ööh…” muminaa..

-”Mikä sun nimi olikaan?”, kysyn siltä jäppiseltä.

-”Markku Ojanen” hän vastaa ja kortissa lukee Pekka Putkonen. (nimet keksitty)

-”Voi kilin kullit, eikös se herra nyt tiedä, että nämä kortit ovat henkilkohtaisia. Kukas tämä Pekka Putkonen on?”

-”Se on mun kaveri. Se on tuolla ulkona.” Kaveri nieleskelee.

-”Käy hakemassa se sisään sitten, en mä myy sulle toisen kortilla yhtikäs mitään.”

Mietin, että olisi nyt edes sanonut kaverinsa nimen eikä omaansa, mutta ei voi mitään, kun on herralla sama pää kesät, talvet.

Hetken päästä molemmat sankarit tepsuttelee peräkanaa sisään ja kas kas, toinen niistä, tämä Pekka, onkin se ensimmäinen herrasmies jolle kieltäydyin myymästä kaljaa. Aikani toruttuani molempia setiä (äijät ovat siis iältään yli neljäkybäsiä, heh) ja katsottuani kuinka he siinä kiemurtelivat, (varmaankin janoisina) päätin antaa asian olla ja totesin:

-”Aikaa kun on kulunut nyt tässäkin episodissa sen verran, niin tulkitaan nyt että olet tarpeeksi selvinpäin kantaaksesi ostoksesi ulos.”

Kaiken kaikkiaan huvittava episodi. Se oli kuin olisi pikku poikia torunut. Äijät nappasivat oluensa ja kipittivät kuin lapset tikkarit kädessä ulos. Heh, heh. Loppujen lopuksi vaikken olisikaan myynyt niitä kaljoja niille, olisi minun silti ollut velvollisuus antaa ostoksista rahat käteisenä takaisin jässiköille, joten kyllä ne kaljansa olisi jostain saaneet. Ajattelinpa vain, että saatiin nyt myynti aikaiseksi mieluummin meille kuin jonnekin muualle. Kuten sanoin, nuo tapaukset ovat aina suht tulkinnanvaraisia ja meikä katsoo yleensä ehkä turhankin kriittisesti onko juopunut tai ei, joten ehkä tuo oli minun päivän hyvä työ tuossa tapauksessa?

-Woot?

C U!

Tere!

Salillakin on tullut käytyä, ainakin kuvailemassa lyhytelokuvaa broidin kouluproggikseen. Repeiltiin huolella tolle videolle. Kuvaileminen on todella kivaa ja oli hauskaa säätää kuvakulmia, tehdä storyboardeja sekä editoida noita otoksia. Ja vaikka itse sanonkin, niin ihan hyvä tuli!

*VIDEO*

Treenitkin ovat olleet suht hyviä vaikkakin harvalukuisia. Eilen kuvausten lomassa onnistuin kyykkyttelemään 3 sarjaa 5×180kg. Polvi illalla hieman nurisi, mutta hieroin sen hiljaiseksi. Tein penkkiä alkuviikosta 150 kilolla 2×5. Piti tehdä 2×6, mutta voimaa ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi. Kun olen jättänyt penkin vähäksi aikaa pois harjotteista niin sen huomasi saman tien, tekniikka oli huteraa ja liikeradoissa oli toivomisen varaa.

Tuli muuten ostettua riisinkeitin. Istuskelin yhden ystäväni kanssa kahveella alkuviikosta ja tuli puheeksi tuo riisinkeitin ja kaveri suositteli OBH Nordican 2,8 litraista keitintä, joten pakkohan se oli käväistä hakemassa pois. Hintaakaan ei ollut kuin jotain 60 eskoo.

Ja on muuten hyvä vekotin. Hitto, senkun vettä ja riisiä ohjeistuksen mukaan pataan ja kone päälle. 5-10 minuuttia ja riisi on valmis. Tulee kuohkeaa ja just sellaista kiinalaisraflariisiä, josta tykkään. Laite vielä pitää riisin lämpimänä 5 tuntia kypsentämisestä eikä maku kuulemma muutu miksikään sinä aikana. Peseminen on helppoa, otat vain kattilan pois ja huutaset vedellä. Pinnoite on sellaista, ettei siihen tartu mikään eikä riisikään pala pohjaan.

AURINKOKUNTAA

Ollaan tyttöystävän kanssa keränneet sellaista hassua sarjaa nimeltään rakenna oma aurinkokuntasi. Lehden mukana tulee osia hienomekaanisesta, tarkasti toimivasta aurinkokuntamallista. Ollaan sen verran kahjoja tuosta avaruudesta ja sen äärettömyydestä, että varmasti tulee olemaan hauskaa rakennella tuota vekotinta seuraavat kaksi vuotta, mitä tuota lehteä ilmestyy.

Tyttöystävä sanoikin yllättäen, että kun ollaan saatu oma aurinkokunta valmiiksi niin sitten on aika mennä naimisiin. Heh, pitäiskö kohta miettiä vihkisormuksia? Hmm? Saas nährä.

Vappu tuli ja meni. Olin töissä ja olen kohta taas menossa sinne. Ulkona paistaa aurinko ja lämmintä näyttäis olevan, mutta ei käy tasan onnenlahjat. Töihin on mentävä satoi taikka paistoi.

WOLVERINE

Käytiin katsomassa uusin marvel-elokuva Wolverine. Ai-jai kun oli hyvä. Wolverine pisti poikki ja pinoon ja Sabertooth tappeli rinnalla ja välillä tapeltiin keskenäänkin. Hugh Jackman näytteli varmoin ottein Wolvista ja Liev Schreiber oli yllättävän hyvä osassaan. Eniten harmitti, kun leffa loppui liian lyhyeen. Wolvista katsoisi vaikka 5 tuntia putkeen, niin hyvä se on hahmona. Jatkoa tulee varmasti! Jackman on löytänyt sen parhaimman roolinsa Wolviksesta, ne on perhana ihan samannäköisiäkin!

SNIKT! C U!