Vapaa viikonloppu, mutta ilmat eivät ole olleet kovinkaan suosiolliset. Lähinnä lunta satanut, harmaata, kylmää ja pilvistä. Auringon paisteesta ei tietoakaan. Ei silti olla annettu huonojen ilmojen häiritä menoa. Lauantaina bowlattiin sisätiloissa, joten vaikka hurrikaani olisi iskenyt, ei se olisi haitannut.

Sunnuntaina mentiin salille ja tehtiin reiden takaosia erikoisliikkeiden turvin. Kamera oli mukana ja liikkeet kuvattiin selostuksilla, jotta kaikki treenaamisesta kiinnostuneet voisivat oppia ehkä jotain uutta. Hauskaa oli.

Nyt kun on tämä uusi iMacci, niin voi veljet kuinka on helppoa ja mukavaa editoida näitä videopätkiä. Tässä tuo spektaakkelimainen ohjaus/editointityö :

*VIDEO*

Velikin eksyi salille samaan aikaan ja kovat treenit oli hänelläkin käynnissä. Nappasin kuvan miehen hurjasta forkusta.

Kun treenit olivat kovat, niin sen jälkeinen ateriointikin tuli olla kova. Otettiin veli mukaan ja pistettiin 1300 grammaa naudanlihaa tulille. Mukaan maissia, mozzarella-fetasalaattia, punaviinikastiketta ja pottuja. Jälkkäriksi suklaajäätelöä ja kahvia. NamM!

Elokuvaa:

Viikonloppuna katsottiin yksi Hayao Miyazakin ihastuttavista elokuvista nimeltään Tuulen laakson Nausicaä.

Elokuvan parasta antia oli sen kaunis maailma ja utopistinen ekosysteemi omituisine ötököineen ja kasveineen. Oli kiehtovaa katsoa miten mielikuvitusrikas elokuva oli. Maailma oli rakennettu todella pikkutarkasti kulttuuria ja kansoja myöten.

Suosittelen! 4,5/5

On tullut huseerattua salilla melkein joka päivä. Stinglin Jarilla kisat senkun lähestyy (Norja, Ruotsi ja Suomi), joten poseerauksien merkeissä mennyt tapaamiset. Pikku remppaa on ollut miehellä läpi kropan, kun paikat eivät ole ihan tahtoneet kestää äärimmäisen kovia ja pitkäkestoisia treenejä, jotka ovat jatkuneet nyt puolitoista vuotta putkeen. Mutta tuollaisten vastoinkäymisten ei olla annettu haitata ja täysillä on Jari painellut menemään. Painoa on pudotettu melkein kolmattakymmentä kiloa. Oli muuten pakko ottaa foto Jarin järkyttävän kokoisista pohkeista, kun ne pistää niin luonnottaman paljon silmään.

Tsemppiä vaan Jarille kisoihin!

Omatkin treenit ovat kulkeneet kohtalaisen hyvin ja paikat ovat menneet kivasti tukkoon treeneistä. Pikku haveri sattui minullekin, kun toissapäivänä ranskalaista punnerrusta tehdessäni  vasemmassa ojentajassa plumpsahti jotain rikki. Lihassäikeet repeili ja nyt on oikkari huolella kipeä. Ei ojentaja sentään katki-poikki mennyt, mutta eipä parane tehdä kovia sarjoja ranskiksia vähään aikaan.

Oltiin reenaamassa eilen Paulan ja Tuomaksen kanssa ja vuorossa oli Heavy selkää, johon alkuun paukuteltiin vähän mavea. Mukana oli leanvetoa ja kulmasoutua käsipainoilla. Loppuun haboja ja vatsoja. Kyllä hiki lensi, kun mavessa pistettiin apinan raivolla haisemaan. Paula ja Tuomaskin pisteli niin kevyen näköisesti sarjansa menemään, että enkat olisi kopissut jos oltaisiin lähdetty kokeilemaan. Itse sitten päätinkokeilla vähän isompia rautoja, kun en aikasemmin hirveästi ole tuota mavea tehnyt ja hauskahan se on hakea rajojaan.

220kg tankoon ja menoksi. Paula kipaisi oikein kamerankin hakemassa, jotta saataisiin tuo rekordi ikuistettua.  Ja hyvinhän se meni, nostot oli melko helppoja ja kaiken kaikkiaan 6 toistoa sain kiskottua ylös. Edellinen enkka oli 2 sarjaa 6×200kg, muta nyt jätin suosiolla toisen sarjan pois, sillä sen verran verenmaku suussa oli ensimmäisestäkin.

Tässä tuo videopätkä siitä nostosta:

 *VIDEO*

Ei muuta kuin kevään odotusta kaikille. iMacillä vielä leikin ja nyt on jo sujumaan päin nämä hommat. On se hieno kone…

Tuli kotiin uusi lelu.

iMac 24″. On se komean näköinen kone. Osais vaan käyttää sitä niin kaikki olis hyvin. Heh. Noh, uskoisin että opin. Kyllä sitä osaa jo surffaillla netissä ja ladata joitain hyötysoftia. Suhteellisen looginen laite ja kaikenkuukkuraksi liiankin helppo. Ohjelmien lataaminen ja poistaminen on todellakin yhden klikkauksen päässä. Odotan innolla päästä editoimaan videokuvaa ja tehdä taidetta koneella. Laittelen sitten tuotoksiani tänne blogiin sitä mukaan, kun saan tehtyä. Näyttö on uskomattoman tarkka ja kirkas. Siitä on kiva katsella Simpsoneita ja odotella nukkumatin tuloa iltaisin.

Tässä kuva työpöydästäni.

Vanhoja kuvia on sadellut Miken kuva-arkistoista julkisuuteen. Täytyypä laittaa tännekin niitä, kun ovat sen verran hienoja.

Treeneistä sen verran, että ihan mukavasti oon päässyt parina päivänä käymään ja saanut oikein lihakset kipeiksi vaikka aika lailla kevyesti tehnytkin. Ennen flunssia tuli tehtyä todella hyviä treenejä; mave sarjaa 200 kilolla kutonen, vipuvarsi vinopenkkiä 200 kilolla 5 toistoa. Kyykyt ja prässitkin kulki ihan mainiosti. Yritetään päästä samoihin tehoihin takaisin. Paino muuten pudonnut jopa kuusi kiloa eli 84 kiloa enää ruhossa läskiä. Oon vedellyt tonnikalaa ja fetasalaattia viikon ajan, joten nesteet lähteneet varmaankin liikkeelle. Josko tässä aloittelis kesäkiristelyt jotta kehtaisi taas kulkea ulkona, kun lämpimät ilmat pukkaa päälle.

Tässä niitä parin vuoden takaisia kuvia 2007 Oslo GP-dieetin jälkeen:

(Klikkaa kuvaa isommaksi)

Tervepä terve.

Pitkästä aikaa blogipäivitystä. Oon ollut taas flunssassa ja maannut puolimasentuneena sohvalla katsoen lähes kaikki sarjat mitä on ollut rästissä. Todella tylsää varsinkin ku treenit olivat sujuneet ennen flunssa mainiosti. Noh, nyt on olo kuitenkin voiton puolella ja ollaan jopa käyty haistelemassa salin hikistä ilmaa tehden hieman liikkeitäkin varovaisesti.

Sain hyvältä frendiltä Teemu “The Dawg” Aallolta mailia tossa pari päivää sitten ja linkin poikien vielä keskeneräisille kotisivuille. Teemu vaikuttaa vokalistina bändissä nimeltään MindRape. Teemu on erittäin persoonallinen ja lahjakas laulaja jonka tunnen itseasiassa duunini puolesta, ollaan oltu samoissa ärrän hommissa. Mies osaa käyttää ääntään kuin Mike Patton konsanaan ja bändin biisillä “Nuclear For Breakfast” Teemu heittelee taidokkaasti kurkkuääniä kehiin. MindRape on siis 4-henkinen Heavy/Trashmetalbändi, joka on pistetty kasaan 2007 kesällä. Hyvän kuuloinen bändi ja toivotaan että MindRape pääsisi vauhtiin vaikka ovatkin vielä uransa alkutaipaleella. Biisin Nuclear For Breakfastin voi siis kuunnella tästä linkistä (biisi on demo, mutta hyvältä se silti kuulostaa)! Rock on ja heittäkää volat sitten kaakkoon!

Garykin diggaa MindRapesta!

Lauantaina kokoonnuimme veljen luokse ruuan merkeissä. Taas kokki tarjoili pihviä kreikkalaisten perunoiden ja punaviinin kera. Höysteenä oli myös fetasalaattia. Kivaa oli taas kerran. On mukavaa aina silloin tällöin nollata viikon duunit ja stressit hyvän ruuan ja ystävien kanssa.

Monesti pienessä nousukkaassa jotkin asiat sillä hetkellä tuntuvat äärimmäisen fiksuilta ideoilta, kuten esimerkiksi kevyet akrobaattiset performanssit tai voimien mittailu. Jälkikäteen ne saattavat kuulostaa äärimmäisen typeriltä. Onneksi kuitenkin harvoin muistaa kristallin kirkkaasti asioita, mitä on laitamyötäisessä tullut hölmöiltyä. Pahinta onkin nykyajan teknologian suoma tallentamisen mahdollisuus. Kaikkien käsillä olevat laitteet kuten kamerat, kännykät ja videokamerat ovat kuin suolaa haavoille, kun seuraavana päivänä muistin virkistykseksi kaverit esittävät edellisen illan hullutteluja sinulle teräväpiirtokuvana. Fiksu idea ei enää näytäkään niin fiksulta…

Tuohon alustukseen liittyen, tässä pieni videopätkä lauantai-illan akrobatiaharjoituksista.

*Acrobatics FAIL!*

Että silleen… C U!

* * * Velipoika ja sen veli. * * *

Hepskukkuu.

Lauantai-ilta meni pienimuotoisen syömingin merkeissä. Olin töissä aamupäivän ja säntäsin duunien jälkeen kaupan kautta kotiin. Velikulta tuli kyläilemään ja ruokana oli intialaista kanaa garam masalalla maustetussa jogurttikastikkeessa ja jälkkärinä daim-kakkua kahvin kera. Pientä suolaista naposteltiin alkuun ja nautiskeltiin oluita ja siidereitä.

Tällä kertaa veljelle ei tullut ähkyä, sillä hän oli taktisesti käynyt Torossa syömässä äiteen kanssa ja vetäissyt puolen kilon pihvin pohjille ennen kuin saapui meille.

Hekoteltiin Austin Powersille ja vanhalle Space Balls-elokuvalle. Valitettavasti ilta loppui kuitenkin suht lyhyeen, sillä minulla oli seuraavana päivänä työpäivä. Ei vain millään pystynyt lähtemään jatkoille vaikka veli kovasti yrittikin. Toinen syy tietysti oli, että aamulla piti päästä HC-bodarina salille kyykkäämään.

Sinne sitten aamulla reippaana mentiinkin. Sali oli lähes tyhjä, muutama punttaaja oli eksynyt sunnuntaina jumppailemaan. Ei muuta kuin kyykkäämään vain! Olin vaan niin maan pirskutin väsynyt ja edellisen illan muutamat siiderit hieman kurisi masussa. Silti rohkeasti kyykkyhäkkyrään ja painot niskaan.

Voi veljet, kyllä ne painot painoikin oikein ekstra paljon. Enkka piti tulla tänään 200 kilolla ja kamerakin oltiin oikein varattu sitä hetkeä varten. Paskat, hikinen nelonen sieltä puserrettiin. Siitä suivaantuneena päätin pudottaa painoa 140 kiloon ja kiskaista niin paljon kuin menee, hieman kuin rangaistakseni itseäni huonosta suorituksesta. 20 toiston verran sain kuritettua itseäni.

Treenien jälkeen pukkarissa… Olo oli yhä vähän hutera.

Mehut menivätkin siinä maratonsarjassa ja hetken sekavasti haahuiltuani painelin oksentamaan vessaan saadakseni huonon olon pois. Eipä se juuri auttanut ja treenit menivätkin sitten lopullisesti *ituiksi! Muutaman vatsan taisin tehdä vatsarutistuskoneessa ja katosin pukuhuoneeseen. Ei sinänsä, kyllä kai tuollaisista yhden liikkeen treeneistä jotain hyötyä on, jos vaikka vertaa ettei olisi yhtään mitään tehnyt. Noh, huomenna paikkaillaan tämän päivän kesken jääneitä treenejä, kun on treenattavien kanssa heavy jalkapäivä.

Tässä kyykkyvideoo:

*VIDEO*

Muutama kuva kyykkypaikalta, klikkaa kuvaa isommaksi.