Mikan Delicorner

Viikonloppuna kokattiin herkkua. Nimittäin pihviä! Pari 250 gramman naudanpihviä ja keitettyjä perunoita herkullisen salaatin kanssa ja tietysti pehmeällä punaviinillä huuhdeltiin ruoka alas kurkusta.

Salaatti oli muuten ihan törkeän hyvää. Annan reseptin kaikille, jotka diggaa hyvästä salaatista.

• tuoreita basilikan lehtiä
• romaine-salaattia
• tomaattia
• kurkkua
• punaista paprikaa
• punasipulia puolikkaina renkaina
• kokonaisia valkosipulin kynsiä välimeren marinadissa
• modenalaista balsamiviinietikkaa
• jalopenoja pilkottuna
• fetajuustoa purkillinen

Pihvit olivat isoja ja paksuja ja ne tietysti paistettiin mediumiksi. Täytyyhän lihassa olla tunnetta ja potkua. Höystin pihvejä vielä punaviinillä, suolalla ja pippurilla.

Safka oli siis tuhti, mutta mikäs siinä. Koko ilta oli varattu syömiselle ja juomiselle, ei siinä ollut tarkoituskaan hätiköiden hotkia menemään. Perunat kiehui hitaasti ja salaatti valmistui tunteella. Lasillinen (ehkä kaksi, en muista enää) viiniä meni jo odotellessa. Keskitäyteläinen viini sopi hyvin paksun pihvin kanssa ja täydensi makunautintoa. Tällä kertaa kokeilussa oli 2003 vuoden Vina Albali.

Ja sitten salitreeneihin…

Tänään jalat. Sain Isäukon treeneihin mukaan ja kannustus oli kova. Sitäpaitsi on aina mukavaa treenata jonkun kanssa ja uskaltaa ottaa vähän rohkeammin sarjoja, kun on varmistaja seuraamassa vierestä. Aloitettiin Smith-kyykyllä:

• 20×40kg
• 15×80kg
• 10×110kg
• 5×150kg
• 3×180kg
• 1×200kg
• 1×210kg
• 15×150kg

Prässissä kolme nopeaa sarjaa

• 15×280kg
• 15×330kg
• 15×380kg

Lopuksi sissy-kyykkyä omalla painolla 5 sarjaa 10 toistoa.

Huh ja puh, jalat ovat soseena eikä tee mieli muuta kuin maata sohvalla jalat kohti kattoa. Ei muuta kuin ruokaa navan alle ja nauttimaan huomisesta vapaapäivästä! Katson ehkä jonkun leffan? Vaihtoehtoina olisi Babylon A.D. tai Mad Max trilogia…. Hmm, kallistun ehkä Vin Dieselin ja Babylonin puoleen.

Ei muuta kuin hiiltä uuniin ja kaikki salille, jonka jälkeen saa syödä!!

-Mika

Jou jou!

Ostin ja katsoin Battlestar Galactica sarjan 4. tuotantokauden. Whooaah! Se on sitten hyvä sarja! Miten ihmeessä tuosta sarjasta onkin pystytty tekemään niin realistisen oloinen ja koukuttava sarja? Katsoin sen kahdessa päivässä putkeen. Ei vaan voinut lopettaa. 5. kausi tulee kai vielä, sillä sarja jäi niin totaalisen vaiheeseen.

Parhaimpia sarjoja voisin listata tähän (ei ole parhaimmuus järjestyksessä):

• Lost
• Battlestar Galactica
• Heroes
• 24
• Rooma
• Stargate Atlantis
• Deadwood
• Pako
• 4400
• Dead Zone

Birdies

Linnut sekoilee pihapiirissäni. Ne nakuttelevat ikkunalautoja ja tiivisteitä kuin hullut hevarit konsanaan. Kuvasin niiden touhua kameralla, kun nauratti niin niiden innokkuus aurinkoisena aamupäivänä.

Tässä yksi heistä tekemässä itsemurhaa…

*”Suicide Birdie”-video*

Heh, heh… Okei ei se tainnut kuolla…

Iltaisin on kiva poltella sikaria hyvän ruoan jälkeen parvekkeella. Jätin toissa päivänä isohkon sikarin kesken ja laitoin sen tuhkakuppiin sammumaan itsekseen. Seuraavana iltana sikari oli tipotiessään. Perhana, ei ollut eka kerta, kun nuo linnut käyvät varastamassa sikarini. Ja ei, se ei ole naapurini joka flengaten viereiseltä parvekkeelta veisi sikareitani kuin Zorro konsanaan. Olisi pitänyt laittaa se metallituubiin, mutta kun ei tullut ajatelleeksi. Nyt jossain joku pikkulintu pössyttelee La Paz:iani!

Muahahahah….

No niin, jatketaan….

Morjens

Oon kattonu sitä Stargate Atlantista. Itseasiassa oon ihan koukussa siihen. Nyt katsonnassa kolmas tuotantokausi ja yhä sarja, vaikkakin lapsellinen, uppoaa meikäläiseen. Tosin olen niitä ihmisiä, jotka tykkää Star Trekeistä ja Star Warseista. “Hömppä”-sci-fi kaikkine fysiikanlakien vastaisuuksineen saa minut innostumaan jakso jaksolta enemmän.

Yksi tekijä joka saa sarjan toimimaan on hyvät henkilöhahmot, kuten:

• Kyyninen, naljaileva ja huumorintajuton ydinfyysikko Tri Rodney McKay,
• irlantilainen, Irish-aksenttia vääntävä Carson Beckett,
• tsekkiläinen tiedemies Radek Zelenka, joka kiistelee joka asiaista McKayn kanssa
• ja tietysti suosikkini  John Sheppard, tuo veijarimainen sotilaskomentaja, joka viljelee mustaa huumoria tilanteessa kuin tilanteessa.

John Sheppardia näyttelee Joe Flanigan, kuvassa ->

Jotenkin oudosti diggailen tuota näyttelijää ja hänen tapaa tuoda pienillä eleillä ja ilmeillä esiin hahmon persoonaa. Jotenkin niin erilainen kuin yleensä sankarihahmot sarjoissa.  John Sheppard on sanavalmis ja rohkea, mutta tietyllä tavalla ihan arkinen ja haavoittuvainen. Hahmo on kuitenkin kekseliäs kombinaatio sotilasta, ajattelijaa ja seikkailijaa.

Mitäs muuta kuin Joe Flaniganin hehkuttelua? Tullut kuunneltua Iron Maidenia. Hitto ku tykkään sen Bruce Dickinsonin äänestä. Kaveri on muuten myös lentokapteeni, heh.  Vapaa-ajallaan kuulemma lennättelee ihmisiä paikasta toiseen. Laulaakohan se mikrofoniin lennon lopuksi? Olis hyvää viihdettä matkustajille…

Iron Maidenin “Ruus” ja

Astraeus-lentoyhtiön “Ruus”

Miken musacornervinkki

Muutakin musaa tullut kuunneltua. Mikeltä sain hyvän vinkin nimittäin retrobändi nimeltään Chromeo. Bändi soittaa elektrofunkahtavaa, kasarisävytteistä poppia. Hyvää taustasaundia. Tässä: Bonafide Lovin’-musavideo  ja Needy girl-musavideo

Chromeo – Fancy Footwork

Elokuvista

Kateltiin tossa se uusin Hulk-elokuva, no jaa, oli se rymistelyä. Ja  sit se Bigger, Stronger, Faster-dokkari. Se oli mielenkiintoinen ja hyvin hauskasti tehty dokumentti amerikkalaisesta unelmasta saada lihaksia ja mainetta keinoja kaihtamatta. Elokuvassa lähinnä keskityttiin hormonien käyttöön ja miten amerikkalainen yhteiskunta ei hyväksy sitä urheilussa (jossa se on ollut läsnä jo ikuisuuden, eikä varmasti lähde ikuna minnekään) ja kuinka media väittää kaikkien hormonien ja steroidien puhtaasti tappavan, jos niitä käytetään urheilussa tai ylipäätään käytetään.

Dokkarissa seurattiin Bellin veljeksiä ja etenkin Christopher Bellin ajatuksia steroideista ja muista doping aineista niin arkielämässä kuin huippu-urheilussa.  Jos joku nyt yhä on niin sinisilmäinen ja uskoo huippu-urheilun olevan puhdasta ja reilua kamppailua paremmuudesta, kannattaa katsoa tämä dokumentti, sillä se avaa sokeimmankin silmät.

Selkein fakta dokumentissa tulee päälimmäisenä esiin, hormonit ja steroidit eivät tapa, jos niitä ei käytetä väärin. Jokaikinen lääkeaine on tappavaa jos niitä otetaan liikaa. Mikään väite steroidien tappavuudesta ei perustu lääketieteellisiin tutkimuksiin, sillä niitä ei olla koskaan tehty. Huippu-urheilussa kaikki käyttävät suoritusta parantavia dopingaineita niin Carl Lewis kuin muutkin “tekopyhät”, puhtaan urheilun toitottajat. Dokumentissa siis paneudutaan mielenkiintoisesti tähän ilmiöön ja näihin väitöksiin.

Omista reeneistä

Tehtiin toissa päivänä kova selkätreeni,  johon kuului alkulämppäriksi pullover-masiinaa 3 pitkää sarjaa, maastavetoa, pacific-ylätaljaa ja kulmasoutua käsipainoilla.

Mainittava ensiksi siis, että olen ihan huvikseni kokeillut maastavedon vaikutuksia selkäreeneissä. Miten se kokonaisvaltaisesti vaikuttaa kroppaan ja saako siitä mitään hyötyä yleensä lihaskasvuun. Kovan, kokonaisvaltaisen rasituksen jälkeenhän kehossa tapahtuu kasvuhormoni “syöksähdys” joka  on tietty hyvä asia lihaskasvun kannalta. Pelkkiä pikkunättejä liikkeitä tekemällä siis ei mitään syöksähdyksiä tapahdu, (ehkä maksimissaan housuissa), heh.

Hyvät reenit siis saatiin aikaseksi ja maastavetokin kulki ihan nätisti vaikkakin yhä vasta harjoittelen sitä.

Maven sarjat:

• 10×50kg
• 10×90kg
• 10×130kg
• 5×150kg
• 5×170kg
• 4×190kg

Eilen tein rintaa ja ojentajia. Eipä siinä mitään erikoista ollut paitsi, että voisi mainita yhden hyvän liikkeen ojentajille, jolla sain ojentajat niin tukkoon, että vieläkin kädet on kuin kaksi kuollutta oravaa.

Elikkä Smith-tangolla punnerrus ojentajille. Ota kapea ote (karhennusten välissä). Istu suorassa joko selkänojan kanssa taikka ilman.Tuo tanko hitaasti alas keskelle päälakea ja työnnä se takaisin ylös. Pidä kädet auki niin, että pyrit tekemään liikkeen ojentajilla, et olkapäillä. Liike on siis hyvin lyhyt, mutta idea onkin kohdistaa se ojentajiin. Painoa voi tähän liikkeeseen laittaa surutta paljon, sillä liike on turvallinen. Se voi korvata esim  kapean penkin, jos kapea penkki käy liikaa rintalihaksille tai kipeyttää ranteet. Hyvä työntöliike, jonka voi tehdä ensimmäisenä massaliikkeenä ojentajille.

Eipä muuta, tsau!

Heipä hei.

Mennyt taas tovi, kun viimeksi kirjoittelin. Kaikenlaista tohinaa ollut tässä ja muka niin kiire, ettei tännekään olisi ehtinyt? Noh, nyt tulee päivitystä.

Jep, varmaan moni nähnytkin uuden Probodyn ilmestyneen kauppoihin ja ihme kyllä kannessa näyttäisi komeilevan MÄ? Jee, olin ensimmäinen suomalainen joka pääsi Probodyn kanteen [kuoharit auki].

Lehdessä on roppakaupalla hienoja Mike Sirénin ottamia kuvia.

Tässä yksi hieno kuvaesimerkki:

Kuvassa on muuten sama tausta kuin Viertolan Villen kuvissa. Siitä saakin hauskan ajatusleikin, kumpi kuva talon historiassa on otettu aiemmin? Mitä talossa on tapahtunut?

Lehti on siis NYT kaupoissa, joten ostamaan hep hep.

Luontonurkka

Pihalla oli yksi päivä pirskeet. Nimittäin rastaat olivat viereisen pihlajapuun kimpussa. Niitä oli ainakin puolisen sataa. Otin muutaman kuvan ikkunan läpi, kun marjat tekivät kauppansa.

Oli hauska katsoa, kun linnut tuhosivat parissa tunnissa joka ikisen pihlajanmarjan puusta. Näin se vain menee, syksy on päällä ja talvi tulee kovaa vauhtia perässä.

Treenaamisesta

Vaikka onkin ollut kiireitä, kovilta treeneiltä ei olla vältytty.  Maanantaina selkä ja hauikset, tiistaina jalat ja keskiviikkona rinta olkapäät ja ojentajat.

Jalat on vieläkin ihan muusina, kun tehtiin kovien kyykyjen ja prässien päälle vielä askelkyykkyä käsipainoilla pitkin salin käytävää. Penkkikin kulki eilen kolmen tunnin yöunien jälkeen ihmeen rennosti. Tietysti paremminkin olisi voinut mennä. Viime viikon 5×150kg jäi nyt ihan väsymyksestä tekemättä.

Penkkisarjat:

•  20×60kg
• 20×80kg
• 10×110kg
• 5×120kg
• 5×130kg
• 5×140kg
• 15×100kg

Aamupainoa tasan 80kg. Päivän mittaan paino kyllä heittelee 2-4 kiloa ylöspäin, joten siltä väliltä se treeneissä oli kaiketi?

Penkkitreenaaminen yleisesti

Veljeni, Jukka on pohtinut kovasti penkkaamisen “perusolemusta” ja sitä, mikä tekee penkkaamisesta juuri itselleen mielekästä. Mitä se vaatii ja miten penkkipunnerruksessa kehitytään. Monille penkkaaminen ja siinä saavutetut tulokset ovat juuri SE juttu miksi salille mennään. Kuuluisa kysymys: “Paljo penkki ?” ei turhaan ole kysytyin kysymys. Se on usein halutuin tieto salikansan keskuudessa sekä myös treenaamisesta tietämättömille ihmisille.Tuohon tietoon kulminoituu kaikki mitä ikinä olet saliharrastuksen parissa tehnyt. Vaikka kyykkäisit 400 kiloa, vain penkkitulos ratkaisee miten sinuun suhtaudutaan ravintolassa ja ulkomaailmassa.  Portsareillekin esitetyin kysymys taitaa olla tuo penkkituloskyssäri?

Anyway, penkkipunnerruksella on siis oma paikkansa kansamme keskuudessa. Miten siis penkata? Asento taitaa olla se tärkeimmistä asioista penkissä, se miten optimoit liikeradan suorilta käsiltä rinnalle ja takaisin ylös saaden joko maksimimäärän rautaa taikka parhaimman tuntuman rintalihaksiin.Penkkiä voi siis treenata lihashakuisesti ja voimahakuisesti tai tehdä molempia sopivassa suhteessa. Kaikesta on kuitenkin hyötyä. Jokatapauksessa oikein treenatessa niin voimaa kuin lihaksia syntyy.

Tässä gifkuvassa on hyvä esimerkki miten treenataan penkkiä lihashakuisesti. Tyyli on sotilaspenkki ja siinä on viety kaikki mahdollinen apu kropalta, jolloin vain rintalihakset ja muut apulihakset, kuten ojentajat ja olkapäät aktivoituvat.

Jalat maassa tehtynä penkki on huomattavasti helpompaa ja siinä saa enemmän rautaa ylös. Tällöin kroppa on voimakkaasti mukana tehostamassa työntöä. Mielestäni molempia on hyvä tehdä jo siitäkin syystä, että ilman mahdollisuutta liikutella isompia rautoja ei sinänsä voi kehittyä, mutta liikkeen on kuitenkin mentävä oikeisiin paikkoihin.

Eli, kun kehittyy normipenkissä ja saa lisää voimaa, pystyy myös tehdä eristäen liikkeitä isommilla painoilla, kuten sotilaspenkkityylillä rintaa. Se siis vaatii perusvoiman alleen ja se tulee peruspenkkiä harjoittelemalla.

Tässä vielä linkki Jukan kotisivuille, josta löytää hyviä perusohjeita juuri meidän tekemälle tavalle penkata.

*Jukan kotisivut ja penkkipunnerrus*

Jukka on sotilaspenkkipunnerruksen Suomenmestari vuosina 2003-2004.

Minä voitin saman kilpailun vuonna 2002.

Saliennätykset penkissä ovat minulla 4×180kg (oma paino 72kg)

Jukalla 1×190kg (Paino 84,5kg)

Sadalla kilolla olen saanut sotilaspenkkityylillä 26 toistoa.

Tässä Jukka sotilaspenkkikisoissa vuonna 2003

No niin!

Kisat ohi ja oltiin ihan paikan päällä kameroineen. Kisan voitti siis Tony “Wheels” Kataja. Kuten kuvastakin näkyy, miehellä on hillittömät koivet. Geneettinen friikki sanon minä. Suomen Mestari ja Overall-voittaja! Onneksi olkoon täältäkin suunnalta herra Katajalle. Tony kilpaili alle 90 kilon sarjassa vaikka mies oli hilkulla jopa päästä alle 80 kilon sarjaan. Painoa miehellä puntarissa oli kuulemma vain 81 kiloa! Siitä huolimatta mies vei voiton ja overallin.

Samassa sarjassa kilpaili myös minun valmennettavani Jari “Stigu” Stingl joka hienosti sai toisen sijan. Jari teki uskomattoman työn ja vaikka kuumetta oli miehellä yli 38 astetta jaksoi hän silti hymyillä.

Hymyä line-upissa.

Kovasti ollaan tehty töitä Jarin kanssa ihan vuoden alusta asti. Dieetti kesti reilusti yli puoli vuotta ja 107  kilosta mies pudotti painoa 87  kiloon puntariin mennessä.  Esiintyminen oli varmaa ja tyylikästä. Sen myös tuomarit huomasivat ja joka oli omiaan myös hätyyttelemään ihan ykköspaikkaa!! Jokainen pakollinen poseeraus meni kuten oltiin suunniteltu. Vaparia harjoiteltiin todella paljon ja se kulki kauniisti eteenpäin. Jokainen siirtymävaihe ja käden asento oli etukäteen suunniteltu. Hyvää työtä Jari!

Vatsat ja reisi-pose!

Jarin vaparin näkee tästä linkistä: *Vapari*

Mieleen jäi myös hauskalla ja hyvällä esiintymisellä Sauli “Le Mutant” Aitto-oja. Äijä oli kireä ja kuiva kuin ajokoira. Vapaaohjelma oli myös hauska ja sai yleisön naurun partaalle! Voitto oli todella ansaittu! Alkuerien jälkeen kävin kättelemässä Saulia ja sanoin hänen olevansa todella kovassa kunnossa. Olin aivan varma Aitto-ojan voitosta, sen verran kova ja kireä hän oli mielestäni.

“Le Mutant” line-upissa.

Raskaassa sarjassa oli kaksi ennakko suosikkia, Sami “Mörkö” Jääskeläinen ja Timo “Napalmi” Vilponen. Voiton vei vihdoinkin Sami Jääskeläinen! Näin Samin vielä hieman ennen finaaleja ja toivotin onnea. Sanoin vielä, että näytä nyt sillä esiintymisellä, että täältä tullaan eikä kumarrella ketään. Sami on äärettömän nöyrän ja vaatimattoman oloinen mies, mutta tänä vuonna lavalla oli todellinen mörkö ja vaatimattomuudet olivat tipotiessään! Jääskeläinen on raskaan sarjan uusi Suomen Mestari! Onneksi olkoon!

Rinta sivulta Samin tyyliin.

Alle satasissa kilpaili myös saliltani tuttu konstaapeli Kimmo “Sheriffi” Niemi. Nämä kisat olivat Kimmon ensimmäiset Lahden SM-kisat. Kimmo sijoittui yhdeksänneksi, mutta esiintyminen oli hienoa katseltavaa. Kimmo on todella mukava mies ja häntä tullaan varmasti näkemään vielä lisää. Näin hänet heti kisan jälkeen maanantaina salilla ja kävin onnittelemassa. Kimmo sanoi tarvitsevansa vain lisää lihaa joka puolelle, mutta oli kuitenkin iloinen kunnostaan. Treenit olivat jo täysillä käynnissä ja varmasti on jo ensi vuosi otettu tähtäimeen, saas nähdä?

Freeze! Officer Niemi!

Classic Bodybuilding on koventunut vuosi vuodelta ja tänä vuonna nähtiin superkova kisa. Kisa oli kuitenkin aikalailla Utti “Hulkki” Hietalan Show. Utti oli iskussa eikä katsojille jäänyt epäselväksi kenestä tulee uusi Suomen Mestari. Varmalla esiintymisellä ja kiven kovalla kunnolla Utti otti kullan pitkässä sarjassa, Overall-voiton ja riemastuneen yleisön. Kisan jälkeen maanantaina näin myös Utin salilla ja spottasin pari sarjaa heilurihackia hänelle. Juteltiin vielä tovi ja naurettiin kuinka Timo Kiviniemen myöhästyttyä overall-vertailusta, pääsi Utti ottamaan yleisön aivan ekstravaparillaan. Juontajakin hieman epäreilusti hehkutti Uttia Yleisölle ja kyllähän tilaisuuden saatuaan “Hulkki” pyöritti poseja kokeneen varmasti. Sanoin Utille, että olet harjoitellut noita poseerauksia niin paljon, että varmasti olisit vaikka tunnin heitellyt niitä lonkalta, jos olisi pakko ollut. Utti oli samaa mieltä.

Kulta kaulassa on helppo hymyillä.

Illan suurin odotus palkittii, kun Dennis “Big Bad” Wolf astui lavalle. Juuri ennen Dennisin lavalle tuloa Jari “Bull”Mentulalle oltiin myönnetty IFBB:n prokortti ja Iso Jari näytti niin järkyttävän isolta, kunnes….kunnes Dennis astui lavalle. Wolffi on niin eri kaliiberia kuin kukaan “tavallinen” kuolevainen bodari. Käsittämättömät pihvit ja silti kireys oli kohdillaan. Iso mies todellakin!

Tässä muutama kuva Dennisistä, olkaa hyvät!

Näin myös hulvattoman paljon muita tuttuja bodykansan keskuudesta. Mukavaa oli jutella kaikkien kanssa. Terveisiä vain kaikille:

Mantilan Mikko ja Suski, Kokkosen perhe BodyActionilta, Pironetin Timo Gazozilta, Viertolan Ville, Hovilaisen Kimmo, Nymanin Sami, Laaksosen Tipe ja Mike tietty, lukemattomia bodyfitness/fitnesstyttöjä, Kotkansalon Jaana, Stinglin Marianne, Hokkasen Juhani , Niskasen Vellu, Maaniemen Sami, takanamme kannustaneet Vihavaisen perhe, Minna ja Jukka (bodynews-kuvaaja), hyvän kaverini tyttöystävä Emma ym. fanit ja pakkiksen tutut ja tuntemattomat. Kiitos kyydistä ja seurasta Lassi ja Kirsi. Suurin kiitos tyttöystävälle seurasta ja huumorin ylläpitämisestä!

Joo.

Vapaapäivä duunista. Kävin tsekkaamassa Stiglin Jarin kuntoa Danalla. Hyvältä näytti, äijä oli tyhjennellyt kolme päivää ja eka tankkauspäivä oli menossa. Miehellä oli takki aika tyhjä, mutta pianhan se rääkki on ohi, sillä lauantaina on SM-kisat. Lahdessa nähdään.

Parturin ja lounaan jälkeen näin Miken keskustassa. Miehellä oli laina-auto alla, sillä oma oli takuuhuollossa. Menimme siis meille odottelemaan auton takaisinsaamista. Kahvit ja sikarit maistuivat parvekkeella lämpimän syysmyrskyn pauhatessa ympärillä. Kikkailimme myös meikäläisen Panasonic-pokkarilla. Oli hauska havaita kuinka tärkeää valaisu kuvaamisessa on. Pikainen oppitunti Mikeltä (Dronkey oli mallina). Tässä tulos.

Otinpa minäkin itse maestrosta pari kuvaa, sillä “Seireeni” on aika harvoin itse kameran edessä.

Aika kiireinen päivä silti vaikka vapaapäivä olikin. Tullut juostua joka paikkaan, tuntuu kuin vurokaudessa ei olisi tarpeeksi tunteja. Nytkin kello jo yli yksi yöllä ja vielä olisi paljon asioita mitä pitäisi tehdä. Noh, kohta nukkumaan.

Salilla ei ole ehtinyt käydä kuin kerran tällä viikolla. Maanantaina murjoin jalat muusiksi. Prässiä kiskoin oikein olan takaa.

Sarjat prässissä:

1. 20×280kg
2. 15×280kg
3. 10×330kg
4. 10×380kg
5. 10×430kg
6. 10×480kg
7. 10×530kg

Sitten kyykkyä:

1. 20×40kg
2. 15×80kg
3. 10×120kg
4. 7×150kg

Pohkeita tein lukuisia sarjoja, en edes laskenut, mutta paljon niitä oli.

Musakorner

Muzaa taas tullut kuunneltua, tässä pari vaihtoehtoa tylsille radiokanaville.

• Tomorrow’s Eve: Mirror Of Creation 2 – Genesis II. Veljeni taas kerran suositteli tätä bändiä ja voi pojat, bändi progettaa isolla P:llä. Musa on sekoitusta DT:t, Vanden Plasia ja Pain of Salvationia. Kauniita säveliä ja rankempaa heviä, todella valmiin kuuloista materiaalia.
• Mustaschin levy, Latest Version of the Truth, on myös rokannut kännykässäni. Miken kanssa muistaakseni katseltiin hauska musavideo bändiltä (Double Nature), jonka jälkeen oli lähestulkoon pakko hommata levy itelleni. Musa on todella dynaamista heavya (mukana myös jousisoittimia)! Viuluosuuksista tulee jotenkin mieleen Ennio Morricone(?)Asiaa!