Saliraivoajat ja vihatuijottajat
Moi.
Salilla näkee kaikenlaista. Yksi ilmiö on saliraivoajat. Ilmiöön kuuluu tehdä treenejä kovaan ääneen, jotta mahdollisimman moni muu näkee ja KUULEE näiden treenit. En siis puhu oikeasti isoilla painoilla treenaavista, sarjan viimeisissä toistoissa kuuluvista murahteluista, vaan semipienillä painoilla aivan turhaan mölyävistä saliraivoajista.
On täysin ymmärrettävää hakea äänellä tsemppiä omaan kovaan sarjaan, mutta herranjumala joka liikeessä ulvomiset, oli painot mitkä tahansa, on naurettavaa!
Toinen ilmiö on vihatuijottajat. Eli aggressioilmeellä tuijotetaan muita ja ollaan vihaisia. Treeni on täynnä vihaa ja raivoa ja ollaan vittuuntuneita sekä sarjojen välissä tuijotetaan muita kulmien alta. Ei mene jakeluun, miksi helvetissä sitä edes mennään salille jos sellainen asenne on treeniä ja muita kohtaan. Olen tällaisia vihatuijottajia kohdannut ainakin yhdellä salilla ja kuullut samanmoisista tapauksista muualla. Nämä vihatuijottajat vielä pukuhuoneessakin paiskoo kengät ja vermeet laukkuun ja jos kanssakävijän treenikassi sattuu olemaan tiellä, voi sekin saada kyytiä. Näin meinasi siis omalla kohdallani käydä.
Tällaiset asennevammaiset treenarit saisivat saada elinikäisen treenikiellon. Mietitään nyt, että samaiset henkilöt sattuisivat vielä saamaan vähän lisää voimaa ja sitten pieksisivät ravintoloissa viattomia aggressioissaan? Syyn tietysti saa bodarit, koska niin helposti nämä mandariinikainalot yhdistetään oikeisiin kehonrakentajiin, jolloin bodarit ovat ne jotka saavat aggressiivisen leiman. Oikeasti, kilpailevat kehonrakentajat eivät juurikaan edes käy ravintoloissa ja hyvät ihmiset, treenit ovat kaikkea muuta kuin äänekästä egoilua ja agression näyttämistä.
Omista reeneistä.
Jep, kulkeneet hyvin. Penkkiä on kestänyt tehdä ihan isommillakin painoilla. Rinta kestää todella nätisti 150 kilon sarjapainot, mikä on iloinen yllätys. Jaloissakin on ihan kivasti voima pysynyt ja olenkin pyrkinyt tekemään ainakin yhden sarjan kyykkyä yli 190 kilolla, kun kyykky on mukana ja ensimmäisenä liikkeenä. Olen käynyt vain 3-4 kertaa viikossa treenaamassa eli rennosti vain. Kyllä se treenaaminen sitten taas kiihtyy, kun on kiihtyäkseen. 
Musiikkia.
- Seventh Wonderin uusinta levyä, Mercy Falls, olen kuunnellut jonkin verran ja kuulostaa toki hyvältä. Mike suositteli tuota plattaa enkä edes muistanut, että minullahan oli jo bändin aikasempi levy, Waiting in the Wings. Hyvää progea ja bändi kotoisin tietysti tuolta Ruotsin maalta (sieltä tulee aina ne parhaimmat bändit).
- Marty Friedmanin Music for Speeding (2002) on myös ollut kuuntelussa. Tykkään Friedmanin tiluttelusta ja varsinkin niistä nopeammista, hevahtavammista biiseistä. Levy on vauhdikas ja äijä tykittää hyvin. Muutama löysä lässybiisi siellä myös on, mutta ne voi aina skipata ja jatkaa hanattamista nopeilla seteillä!!!
Jou jou…
