Mika Nyyssölä

32.

Niin tuo oli siis mun uusi ikäni… Menee jonkin aikaa totuttelemiseen. Eilen pidin pienimuotoiset synttärikutsut. Hauskaa oli sillä kylään tuli tyttöystävä, iskä, äiskä, äidin sisko Maria ja hänen tyttärensä Heidi. Heidän mukaanaan tuli myös Kaapo. Kaapo on 4 vuotias mäyräkoira. Aivan ihastuttava makkara, joka jaksoi leikkiä minun kanssani “Ota kiinni jos saat-leikkiä”. En saanut Kaapoa kiinni, oli liian nopea!

Kaapo

Mutsilta sain hauskan lahjan, Charcoal Podin, joka sisältää: 3 hiilikynää (light, medium ja dark), 5 kuivapastellikynää (Chinese white,  ebony black sekä French grey light, medium ja dark), 1 terotin and kaksi stomppia.

Charcoal Pod

Innostuin heti kahvipöydässä piirtämään noilla kuivapastellikynillä ja kyllä niillä saa hienoa jälkeä. En olekaan aiemmin piirtänyt tuollaisilla kynillä, mutta ihan kivaa sotkua niillä saa aikaan. Tässä tuo luonnos:

Klikkaa isomaksi jos uskallat.

Jepulis, eipä tässä enempää. Ensi kertaan sitten, moikka!

 Jou.

Uusin Hellboy on kai pakko mennä katsomaan. Leffa vaikuttaa pirskatin hyvältä. Ekasta Hellboysta pidin valtavasti ja Ron Pearlman sopii roolin ehkä paremmin kuin kukaan näyttelijä ikinä mihinkään rooliin voisi sopia!

Kuten kaikki varmaankin tietää, Hellboy on Mike Mignolan tuotoksia. Koska jo aiemmin kerroin pitäväni varjoista piirrosjäljissä, on Mignola myös mestari varjojen ja valojen käsittelyssä. Muistan törmänneeni Mike Mignolan taiteeseen itseasiassa Wolverinen sooloseikkailun yhteydessä jonka Mignola oli aika omintakeisesti piirtänyt. Hänen tapansa piirtää hahmojen lihaksia kulmikkaiksi ja yksinkertaisesti kiehtoo minua. Varjojen käyttö piirroshahmoissa on ovelaa. Esimerkiksi jalat ovat usein varjojen peittämät. Pelkistettyä ja samalla tyylikästä.

Kyseisiä Hellboy sarjakuvia on tullut luettua ja omistan jonkun albuminkin.  En nyt muista nimeä enkä jaksa lähteä kaivelemaan laatikoita. Asiallista menoa ja hyvin viihdyttävää.

Lopuksi omaa taidetta.

Löytyi muuten pöytälaatikosta vieläkin vanhempi piirros. Kyseinen kuva on tehty vuonna 1998 eli 10 vuotta sitten. Tässäkin leikitään varjoilla tosin ei laisinkaan yhtä taitavasti kuin Mignola. Olen tussannut sen kellertävänvihreälle kartongille eli ylimääräisiä värejä ei ole lisätty.

Click the image

Tsaukkis.

Eilen salilla. Voi veljet, olipas siellä väkeä. Joka ikinen heppu ja mimmi taisi olla paikalla ja jopa penkkeihin jonotettiin? Salilla menee hyvin? Onneksi meikäläisellä oli selkätreenit ja pääsin tekemään suhteellisen rauhassa omia liikkeitäni.

Sain hyvän vinkin maastavetoon ottaa ylileveä ote tangosta. Päätinkin kokeilla tuota, kun olen kokeillut ihan satunnaisesti tuota vetoa selkätreenien yhteydessä. Eli ote niin, että pikkurillit koskettaa viivamerkkeihin tangossa ja vetoremmeillä kiinni. Liike otti hieman enemmän latseihin, sillä vetokin lähti paljon alempaa. Otin kaikki sarjat hyvin tuntumalla enkä lähtenyt rohmuamaan painoja vaikka Heinäsen Markus yrittikin kovasti yllyttää 2 markalla sarjaa. Otin siis vain 170 kilolla 7 toistoa ja kaikki olivat rauhallisia ja hallittuja vetoja. Ensi kerralla voin ehkä kokeillakin sitä kahta markkaa, mutta ehkä se leveä ote isommissa painoissa ei ole ihan paras selälle. On nimittäin huomattavasti raskaampaa tehdä se leveällä kuin kapealla normiotteella. Anyways, selkä meni todella tukkoon koko reeneistä, eli lisäksi: 4 sarjaa alataljaa leveällä kahvalla ja 5 settiä pacific-konetta.

Kaivelin vanhoja kansioita äsken ja löysin vanhan tussauksen kahdeksan vuoden takaa. Olen aina tykännyt piirrellä kaikkea hölmöä ja jotenkin olen fiksoitunut varjoihin. Etenkin aikoinaan luettuani Frank Millerin Sin City sarjakuvia, otin niistä paljon mallia ja opettelin varjojen piirtämistä. Varjothan näyttää sen mitä muuten ei näe ja aivot luo nuo näkemättä jääneet osat kokonaisuudeksi. Miller vei varjojen leikit todella pitkälle Sin Cityissä.

Kuten alla olevista kuvista näkee, varjot ovat Millerille puhtaasti tyyliseikka.

Jos vertaa vanhaan Milleriin, hänen piirustustekniikkansa on muuttunut Sin Cityjen myötä rajusti.

Edit. Tuossa aikasemmin mainitsin Hard Boiledin Millerin piirtämänä, mutta vanhalle sattuikin totaalinen lapsus. Eli ei Miller todellakaan ollut piirtänyt sitä vaan käsikirjoittanut sen (Kiitos Matti korjauksesta). Aikasemmista Millerin tuotoksista voisi sen sijaan ottaa esille vanhat Daredevilit joihin Herra Miller piirsi jaksoja. Näistä näkee F. Millerin kehittyneen selkeästi tyylikkäämpään suuntaan. Pidän muutenkin ihmeellisenä kuinka Miller tosiaan on kehittynyt niin valtavan paljon piirtäjänä ja muuttanut tyyliään täysin.

Kuvassa vanhaa Daredeviliä Millerin piirtämänä.

Eli juu, Milleriä fanitan ja varsinkin, kun miehen käsikirjoituksetkin ovat jänniä ja mukaansa tempaavia. Noiden kuvien jälkeen ei oikein kauheesti tee enää mieli laittaa omia töherryksiä näkyville, mutta what the heck, menköön sitten. Eli kuva vuodelta 2000 by minä.

Click the image.

That’s it, see juu!

Son Moro taas!

Selailin tuossa taannoin uutta Muscular Developmentia ja kuten aina, lehti sisältää laadukkaita kuvia lähinnä Per Bernalin ottamina. Olemme Miken kanssa monasti pohtineet, että Bernalin iänikuiset salikuvat eri bodausmaailman huipuista ovat alkaneet vähitellen toistaa itseään. Ei sinänsä, kuvat ovat huippu luokkaa ja äijät salilla ovat suonikkaita ja mahtavia. Silti aina silloin tällöin sitä kaipaa jotain muuta.

No nyt tuli muuta! Yllätyin oikein kunnolla, kun Kai Greenestä oli artikkeli (The Predator Invades New York City) , jossa kuvat olivatkin otettu New Yorkissa niin kaduilla kuin sen lähimaastossa, siis ulkona!!? Mitä ihmettä, ei salikuvia? Tyylikkäitä kuvia ja kuten aina, Kai Greene osaa poseerata. Mielestäni kaveri on yksi lahjakkaimmista ja kontroversiaaleimmista poseeraajista koko lajissa. Greenellä on muutenkin ihan mieletön rakenne kapealla vyötäröllä ja karmean isoilla reisillä. Mies tekee silti hyvinkin valtavirrasta poikkeavia poseerausasentoja, kuten tässä alempana jopa ihan klassista tyyliä.

Photo by Per Bernal

Lehti kannattaa ostaa jo pelkästään kuvien takia.
Tässä pari maistiasta lisää Kai Greenestä.

Photo by Per Bernal

Photo by Per Bernal

Muuta

• Yhä kuuntelussa tuo Infected Mushroom. On se ihan kipeen hyvää musiikkia.

• Tuli katsottua jostain kumman syystä ihan ohi mennyt elokuva Mr. Brooks. Kevin Costner pääosissa tekee mainion roolityön skitsona tappajana. Ehkä hieman outo loppu elokuvalla, mutta muuten ihan ovela juoni.
• Katsottiin myös Time Warp-sarjan eka jakso. Sarja siis tutustuttaa katsojan hidastetun kuvan saloihin. Ihan sairaan näköistä materiaalia. Suosittelen!
• Ostin Tabascon tulisinta saucea, habanero sauce. Scovillen asteikolla +200.000 Scovillen yksikköä!! Ihan tulista siis, nam!

Taiteiden yö tänään vai? Pitääpä käydä taiteilemassa siellä sitten. Törmäillään siellä.
Mkay, see yah!

Morjensta vaan.

Pääsin sitten 8 päivän tauon jälkeen salille. Tuossa vieressä kuva treenien jälkeen. Ei onneksi ihan kammottavasti ole pakki kasvanut ja läski valloittanut kehoa vaikka tässä onkin hieman höllätty treenejä ja syömisiä.

Vuorossa oli yläkroppaa:

• Rinta
• Hauis
• Ojentajat
• Vatsat

Rinnalle:

• Penkki, vipuvarsikone ja ristikkäistalja

Hauiksille:

• Hauiskääntö levytangolla, hauiskääntö ristikkäistaljassa ns. tuplat edestä ja hauiskääntöä scott-koneessa.

Ojentajille:

• Ristikkäistalja narulla, käsipaino-ojennus niskan takaa/käsi, taljapunnerrus mutkatangolla ja ojentajakonetta

Vatsoille:

• Vatsakoneella rutistuksia

Eilen oli yhdet kuvaukset Helsingissä, jotka olivat aika metkat. Nimittäin kuvausten valmisteluun meni reilu tunti ja itse kuvien ottamiseen alle 5 minuuttia. Välillä se valmistelu ja suunnittelu vie suurimman osan ajasta kuin itse kuvan ottaminen. Kuvauksista sitten lisää lokakuussa. Purtsi (Miken assari) oli myös hillumassa paikan päällä joutuen välillä suorittamaan valotelineen virkaa. Siellä herra sitten hihkui innoissaan kuinka oli prässiä mennyt pukkaamaan 26 toistoa 250 kilolla. Kovasti mies vaati myös saada tietää paljonko minulla menee samalla painolla. Sanoin kuitenkin Terolle, että meidän salilla pelkkä tyhjä prässikin painaa 280 kiloa, joten en todellakaan tiedä paljonko saisin 250 kilolla toistoja. Okei Tero silti halusi tietää paljonko menisi sillä 280 kilolla. Tänään kaikkien noiden reenien päälle menin sitten ottamaan kelkalla ihan kylmiltään sen Purtsin himoitun sarjan ja paljonko meni? No, 50×280kg, että ole hyvä Purde! Kaksi lyhyttä taukoa oli 30 ja 40 toiston kohdalla ja lisääkin olisi mennyt, mutta tuo riitti minulle.

Selkää sitten seuraavan kerran, kun salille eksyn.

Niin siis leveää selkää….

Lisäys:

Tullut viime aikoina pari leffaa katottua ja kuunneltua minulle aikaisemmin tuntematonta musaa.

Infected Mushroom – Vicious Delicious

Veljeni suositteli tätä levyä ja voi pojat kyllähän tää upposi saman tien. Dancea ja technoa progressiivisena pläjäyksenä, vaikea täysin luokitella mihinkään selkeään musiikkityyliin tuota bändiä. Pakko kuulla ensin ja sitten vasta tajuaa mitä se on. Cool!

Leffoista

Tullut nähtyä seuraavat elokuvat parin viikon sisään:

• Hancock
• Batman (dark knight)
• Red Belt
• Cleaner
• StarshipTroopers 3
• Spiderwick Chronicles

Hancock oli hyvä, myös Batman. Red Belt oli erilainen, mutta silti hyvä. Starship Troopers 3 aika kuraa, mutta katsoihan sen mieluummin kuin ois turpiinsa ottanut. Cleaner oli jännä ja Samuel L. Jackson on aina hyvä näyttelijä. Sppiderwick Chronicles oli lasten elokuva hyvillä tehosteilla.

Siinä siis kaikki, kiitos.

Tervehdys!

Sadetta on pukannut koko viikonlopun, kuten kuvastakin näkyy. Oltiin Tampereella moikkaamassa hyvää ystävääni Peteä ja hänen kaunista morsiantaan, Hennaa. Hauskaa oli vaikka taivas yritti kovasti hangata vastaan. Alunperin meidän piti jopa mennä rannalle uimaan, ottamaan rennosti aurinkoa ja nauttimaan virvokkeita. Toisin kävi, aurinko ei tainnut hetkeäkään ilmoittaa olemassaolostaan.

Perjantaina saunottiin ja istuttiin iltaa Peten ja Hennan upeassa kodissa ja lauantaina kävimme yökerho Ilveksessä heittämässä muutaman moovin tanssilattialla (vaikkakin musiikki oli suurimmaksi osaksi karmeaa trancea). Oluet ja muutama drinksu teki tehtävänsä eikä mennyt kauaakaan, kun Petrin piti jo kannatella minua. Onneksi kyseessä on lähes 2 metrinen järkäle rautaisilla kourilla varustettuna.

• Kuriositeettina, Petri on voittanut Rautakourakilpailun vuonna 2001. 92,5kg kahdella sormella irti maasta on aika raju tulos!?! Kyseessä oli siis 92,5kg painava tanko jonka päässä oli pallo, josta sai ottaa otteen vain kahdella sormella.

Huomioi Petrin väsynyt ilme, kun apina pussaa.

Lauantaina käytiin myös shoppailemassa Tampereen lukuisista vaatekaupoista. Kun muut löysivät Jack and Jonesista mageita kuteita, minä löysin punaisen pallotuolin, jossa oli tosi kivaa istua…

Mika ajaa pallotuoliautolla (taisi olla tylsää välillä?).

Petrin ja Hennan eteisestä löytyi ihastuttava liitutaulu, johon sain aikani kuluksi piirtää ökkömökkösiä ja mustapalleroita! (Täytyyhän lapsella olla tekemistä, ettei ihan menisi itkuksi koko päivä).

Mika piirtää…

Valmis!

Sain minäkin jotain kivaa, nimittäin Homer Simpson-korkinavaajan! Se on hieno. Kun sillä avaa pullon niin Homer sanoo: “Moe, Gimme a Beer, all right, Kuuluu oluen kaatamista, fizzz, gimme, gimme, gimme, glug, glug, glug, this is the greatest thrill of my life – I’m king of the world, woo-hoo…”

Klikkaa kuvaa niin kuulet äänen:

Eipä tässä muuta! Jatketaan lomaa vielä tämä viikko ja sitten ihanaa duunia… Yeah right…

Salilla kiskottiin jalkoja kuin mielipuolet.

1. Smithkyykkyä: 20×40kg, 15×80kg, 10×120kg, 2×160kg, 2×180kg ja 5×200kg
2. Jalkaprässi: 20×100kg, 20×150kg, 20×200kg, 15×250kg ja 15×300kg (kelkan painoa ei tiedossa, joten sitä ei lisätty tuloksiin)
3. Reisikoukistus maaten: 15×20kg, 15×25kg, 15×30kg ja 15×25kg
4. Askelkyykky, yksi sarja, 12,5kg käsipainoilla pitkin loputtoman pitkää käytävää edes takaisin. Askeleita tuli varmaan 50 per jalka.

Oli kyllä aivan järjettömän tyhjä olo treenien jälkeen. Ei muuta kuin kotiin hoiperrellen ja syömään kanafileitä ja ruispastaa, nam.

Tässä vielä tuo 200 kilon kyykkyvideo.

Klikkaa kuvaa.

Juu ja tiedetään, ei ole aivan pohjaan asti kyykätty. Reisivamma on kummitellut todella pitkään ja olen vain tyytyväinen, että noinkin hyvin jaksoin kyykätä.

Katseltiin illan päätteksi vielä vanha Time Machine-leffa. Yhä taas pidän näistä “hömppä” leffoista vaikka yleensä tuollaisia pidetäänkin lapsellisina elokuvina. Viihdyttäviä ja jänniä leffoja katselee aina mielellään. Ei niihin tarvita aina valtavia syvällisiä sanomia ja tunteita. Pois arjesta on minun mottoni elokuville.

Heippa.

Lueskelin Google Analytics:ista hauskaa informaatioita kävijöistä ja kävijämääristä blogissani. Hassuista paikoista ollaan eksytty lukemaan tätäkin sivustoa. Suomi tietysti oli ykkösenä kävijämaista. Yllättävää, että Thaimaa oli kakkosena?

Tässä lista kaikista maista:

1. Suomi
2. Thaimaa
3. Ruotsi
4. Saksa
5. USA
6. Norja
7. Kreikka
8. Iso-Britannia
9. Kanada
10. Eesti
11. Romania
12. Italia
13. Tanska
14. Alankomaat
15. Japani
16. Kiina
17. Ranska
18. Sveitsi
19. Liettua
20. Slovenia
21. Espanja
22. Bangladesh
23. Vietnam
24. Unkari
25. Etelä-Afrikka
26. Brasilia
27. Malesia

Vettä sen kun tulee.

Ei anneta sen kuitenkaan haitata. Loma on loma vaikka kuinka säät ku**si. Sitä paitsi on ainakin tullut treenattua ja elettyä kuin bodymunkki, no melkein. Ei sitä kuitenkaan terassilla ole tultu istuiltua tai biitsillä loikoiltua noissa sateissa. Itse asiassa en ole vielä lainkaan päässyt rannalle saatikka uimaan. Taitaa jäädä haaveeksi tältä kesältä?

Treenit kulkeneet hyvin.

Ojentajat tehtiin eilen ja liikkeet olivat seuraavanlaiset:

1. Kapeapenkki: 20×60kg, 20×60kg, 15×70kg, 10×80kg, 10×100kg, 5×110kg ja 5×115kg
2. Pushdown taljassa EZ-tangolla: 15×50kg, 15×60kg, 10×70kg, 6×70kg ja 15×50kg
3. Pushdown (ristikkäis)taljassa narulla: 15×30kg, 15×40kg, 15×50kg ja 15×60kg

Olkapäille tehtiin ristikkäistaljassa V-kahvalla (sama kahva millä tehdään selkää alataljassa) pystysoutua. Kahva on siis ylösalaisin ja ote siinä on tällöin todella luonnollinen toisin kuin suoralla tangolla tehtynä normipystysoutu olisi. Ei siis ota ranteisiin lainkaan ja liikerata on todella eristävä sivuolkapäille.

Toisena liikkeenä vipareita ja loppuun pystypunnerrus koneessa. Meikä ei vain juuri nyt pysty tehdä kovinkaan paljon noita pystypunnerrusliikkeitä oikean olkapään kivun vuoksi. Vanha vamma taas kerran muistuttaa olemassaoloaan. Sehän tuli 7-8 vuotta sitten, kun penkissä painojen alle jäätyäni oikea olkapää lähti pois paikoiltaan. Omaa tyhmyyttäni siis ja näin sitä maksellaan lopun elämää takaisin. Huomautuksena vielä, että painoja penkissä ei ollut kuin sata kiloa, mutta olkapää lähti sijoiltaan siinä vaiheessa, kun pudotin vasemmalta laidalta levyt pois ja tanko heilahti kovaa vauhtia oikealle samalla repäisten olkapääni pois paikoiltaan.

Tänä vuonna kesä vietetään sisätiloissa! Heh

Heippa!

Eilen salilla oli surkuhupaisaa nähtävää. Pari sälliä jalkojen kimpussa. Vaikka kyseessä piti olla todennäköisesti jalkatreenit, ei siinä paljoakaan reidet olleet aktiivisena.

Kysyn aivan ensimmäiseksi näin retorisesti, että mitä kukin hakee salilta? Voimaa? Lihaksia? Kestävyyttä? Ehkä kaikkea näitä? Tällöin treenien pitäisi olla juuri näiden ominaisuuksien hakuisia, ei mitään muuta.

Nämä poijjaat aloittivat jalkaprässillä. Limppua lisättiin tasaisesti 50, 100, 150, 200 kiloa… Mitä enemmän painoa laitettiin sitä lyhyemmäksi liike jäi. Lopuksi tämä hurjempi isäntä oli lätkinyt limppua laitteeseen noin 380 kilon verran. Jalat tällä hurjimuksella oli laatua uimarin (ei millään pahalla) ja siltikin malmia piti kasata koneeseen kuin Ronnie Coleman konsanaan.

Sitten se sarja. Ennen nostoaan tämä kaveri pyysi jopa kolme muuta jamppaa varmistamaan sarjansa. Painot jalkojen varaan ja menoksi. Kylläpä katselin lievästi sanottuna järkyttyneenä, kun tämä treenaaja teki sellaisia lyhyitä “polvenjoustoja” viitisen toistoa sillä noin 400 kilolla. Ei siinä ollut järjen hiventäkään.

Ensinnäkin, jos haluaa lihasta taikka voimaa kehittää, tulee teenata juuri niin isoilla painoilla, joilla liikkeet pystyy tekemään puhtaasti. Toiseksi, loukkaantumisriski on huiman korkea juuri tuollaisilla ylisuurilla painoilla ja epäpuhtailla liikkeillä. Nivelet, jänteet ja jopa luut ovat kovan ja täysin turhan rasituksen alla. En halua morkata taikka loukata ketään nuorta treenaria, jolla on hurja himo ja draivi saada lihaksia ja voimaa, mutta järki käteen hei! Tämä kirjoitukseni olkoon vain opetukseksi kaikille niille, jotka itsensä tästä tunnistavat.

Jostain on aina lähdettävä ja halu kehittyä on suuri. Siihen ei vain päde: isot painot= isot lihakset, ainakaan harrastuksen alkuvaiheessa. Enneminkin isot painot= iso ego. Egotreenaustahan tuo isoilla painoilla heiluminen on jos mitään, jos ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi vahvaksi tai tekee liikkeet totaalisen epäpuhtaasti.

Optimaalista kehitystä varten on treenattava oikein, syötävä runsaasti ja levättävä tarpeeksi. Kehoa on opittava kuuntelemaan. Unohtakaa egoilut isojen painojen kanssa. Älkää ihmeessä kilpailko kuka saa eniten rautaa missäkin liikkeessä vaan kilpailkaa itseänne vastaan.

No niin isälliset neuvot annettu, nyt treenaamaan kovaa, mutta fiksusti.