Mika Nyyssölä

Oh, ollaanpas tässä oltu oikein urheilijoita.

Aamulla ysiltä herätys ja eiku lenkille? Kyllä vain, 50 minuutin lenkki kuntopolulla. Tuli muuten jopa juostua, sillä polku kuhisee paarmoja. Paarmat saivat siis aikaan sen, että lenkistä tuli oikein intervalliharjoitus. Välillä paniikinomaista juoksua paarmoja pakoon ja välillä sitten ihan normaalia, reipasta kävelyä.

<–Tyhmä paarma.

Mutta arvatkaas mitä! Lenkkipolulla oli oikein leuanvetotanko, joten pakkohan siihen oli mennä vetäisemään kauhea määrä leukoja. Taisi mennä 21 leukaa ja yli 80kg painoisena se oli omasta mielestäni ihan kohtuu hieno suoritus.

Tässä video suorituksesta, klikkaa kuvaa:

Oli muuten parin kolmen sarjan jälkeen selkä hiukka tukossa ja latsit levis kuin elannon kassit mummolla. Hyvä reeni ja selkä joskus kaipaakin tuollaista ärsykettä kasvaakseen. Täytyy alkaa tehdä tuosta ihan traditio niin saisi selän entistä muhkeammaksi. Onneksi on urheileva tyttöystävä, joka on hieman jopa patistanut meikäläistä liikkumaan. Saa läskit kyytiä kun joutuu juoksemaan paarmapolulla “henkensä” edestä, heh.

Lights out baby! (melkein)

Kesäloman eka päivä, jippii!

Ulkona on upea sää eli lämmin ilma ja aurinkoa kaikille. Olinhan tilannut tällaista säätä, kuten lupasin, hih!

Kävimme ottamassa tyttöystävälleni luonnostelemani tatskan Ink’n Nailsissa, jossa erittäin taitava ja huolellinen tatuoija, Juha, puuhastelee.

(Klikkaa kuvaa niin se kasvaa suuremmaksi)

Ink’n Nails sijaitsee Unioninkatu 45:ssä, jossa hoituu tatuointien lisäksi myös lävistykset ja rakennekynnet.

Jos siistit tatskat kiinnostaa niin ota yhteyttä liikkeeseen:

Puh: 044-9553941

Kuvassa tatskan tekoa vaihe vaiheelta:

Juhan työnjälki on erittäin tarkkaa ja siistiä. Olin yllättynyt kuinka teräviä jokaikinen linja ja kärki olivat tatskassa. Olen vuosien aikana nähnyt jos jonkin sortin tatuoijaa ja monet näistä tekevät kuvia aika löysin ottein. Olen tehnyt paljon malleja tilaustöinä ja kun kaverit sitten ovat tulleet näyttämään lopputulosta, ei se todellakaan ole ollut sinne päinkään mitä se paperilla oli. Juha kuitenkin sai aikaiseksi kuvasta tarkan kopion ja huomasi vielä pienen virheenkin mallissa, joka sitten fiksattiin kuntoon ennen kuin se siirtyi pysyvästi iholle.

Mesta on tosi kivan näköinen ja siisti.

Nyt sitten vain lomailua rennolla fiiliksellä. Mahtava tunne, kun vihdoinkin on päässyt pois arjesta. Muuten, jos sinulla alkoi työt tänään niin hajoapas siihen… hehehehehehehe! No ei kai…

Hyvää lomaa kaikille niille, jotka jaksoivat odottaa näin kauan. Nyt se odotus maksaa hienoilla säillä itsensä takaisin.

Kesä loma lähestyy, jee. Melkein tekee mieli tanssia pöydällä, kuten tapahtui noin 28 vuotta sitten saunan pukuhuoneessa. Dokumentaatio kyseisestä ilon hetkestä löytyy alla olevasta kuvasta.

Kiirettä kuitenkin on pitänyt kaikenlaisten kuvausten ja muiden hässäköiden keskellä ennen kuin voi hyvissä mielin jäädä neljäksi viikoksi ansaitulle vuosilomalle. Tiistaina saatiin Wrong Sport seiska vihdoinkin kuvattua. Kyseessä oli siis tuo jalkapallosetti, joka oli viivästynyt viikko tolkulla jos jonkinmoisten syiden takia. Säät ovat olleet todella epäsuosiolliset tähän asti ja siksi olimmekin hurjan tyytyväisiä, että onnistuimme saamaan kaikki palaset kohdilleen niin assareitten, säiden kuin aikataulujenkin osalta.

Kuvaa oli hirmu hauska tehdä ja futaripojat heittäytyivät ennakkoluulottomasti mukaan kuvauksiin. Jäljellä siis enää kolme kuvaa, joista ainakin yksi on varmasti päätetty ja lukkoon lyöty. Lajeja on itseasiassa yllättävän vaikea keksiä, joissa siis idea ja toteutus on kauttaaltaan täydellisiä.

Tässä tuo kuva:

Tiimi koossa eli, Purtsi, mä ja Mike

Eilen duunin ja jalkatreenien jälkeen oli klo 19:00 tapaaminen erään lehden päätoimittajan kanssa, joka haastatteli meikäläistä useamman tunnin ajan lokakuussa ilmestyvään numeroon. Asiasta myöhemmin siis lisää, jolloin paljastan mikä lehti on kyseessä yms. Olin kuitenkin vasta myöhään 22:30 kotona. Nukkumaan pääsin vasta 02:00 jälkeen siivoamisten ja syömisten jälkeen. Vaikka tänään olikin vapaapäivä ei se tahtia hidastanut. Herätys oli aamulla 07:00, sillä 08:00 oli Sirénin Mike parkkipaikalla hakemassa minua Gazoz-kuvauksiin hernesaareen. Huoh, jäi nukkumiset vähiin vaikkakin hauskaa oli.Yllättävän raskasta tuo vaatekuvastoon kuvaaminen. Vaatemalleja oli toista kymmentä ja lähes poikkeuksetta kaikkia malleja oli kuvattava edestä ja takaa. Aurinko kuitenkin helotti kirkkaalta taivaalta, joten ajattelin, että saapahan ainakin hieman rusketusta samalla. Vähän kyllä nauratti, kun turistibusseja meni tuon tuostakin aivan kuvauspaikan vierestä. Saipahan ihmiset ihmetellä, kun meikäpoika poseerasi tehdasalueella iloisesti ilman paitaa.

Pari otosta Gazozin kuvauksista:

Gazozin maahantuojan varastolla törmäsin ihmeellisen hienoon julisteeseen:

Kesä lämmin ja nurmet vihertää. Olut maistuu terasseilla ja on mukavaa nauttia viiniä ystävien kanssa. Viina vaan ei sovi ihan kaikille ja siitä saa sitten kärsiä monet sivullisetkin. Duunissa yleisin kohtaaminen alkoholin kanssa on päihtynyt asiakas, joka haluaa ostaa kaljaa. Päihtyneelle kun ei vain lain mukaan myydä alkoholia ja sehän kismittää monia. Monet protestoivatkin juuri kyseistä lain kohtaa hyvinkin värikkäin sanamuodoin, mutta ei vain auta, kun ei saa myydä niin ei saa.

Juopot örisee, haisee ja häiritsee. Useimmiten pahimmat deekut haisee omalle kuselle ja paskalle, kun ovat unohtaneet laskea housunsa alas hädän hetkellä. Arvatkaa vain kuinka kiva lemu jää pitkäksi aikaa leijumaan asiakastilaan näiden herrojen (ja rouvien) jälkeen? Puliukkelit ovat kuitenkin suhteellisen helppoja tapauksia vaikka verrattuna narkkareihin. Puliukkoa ei tarvitse kuin hihan syrjästä ohjata niin jo ollaan ulkona. Narkkarit ovatkin sitten hieman hankalampia.

Ärsyttävimpiä ovat kuitenkin kovassa tuiskeessa olevat juhlijat, jotka ovat äänekkäitä, vihamielisiä ja omasta mielestään aina oikeassa. Näiden kanssa saa sitten oikein kunnolla vääntää kättä mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei. Ravintoloissa juuri hankalista asiakkaista 90% ovat näitä uhoajia. Myös kaupoissa ja kioskeissa nämä tapaukset aiheuttavat hankalimmat tilanteet. Ulkona nämä ovat ensimmäisenä tukkanuottasilla.

Naapurit ovat mukavimmillaan silloin, kun ovat ihan hiljaa eikä niitä näy koskaan. Meikäläisellä on siinä mielessä huono tuuri, sillä juuri tuo herra alkoholi on naapureitteni perisynti. Onneksi sentään narkkareita ei tällä hetkellä asu naapurustossa. Niitäkin on aikoinaan asunut ja kaikenlaisia puukon heiluttajia saanut seurata ikkunasta.

Viime viikolla naapurit istuivat pihalla hilpeissä tunnelmissa. Eräskin rouva oli nauttinut alkoholia roimasti yli sietorajan. Ylämäkikin tuntui kovin vaikealta kavuta niissä promilleissa. Ihminen jotenkin taantuu lapsen tasolle humaltuessaan liikaa. Jokainen liike vaatii kaiken huomion, kuten lapsellakin. Askel ei tulekaan enää selkärangasta vaan siihen täytyy keskittyä äärimmäisen tarkasti. Kontaten matka taittuu melkeinpä parhaiten, kuten vaippaikäisilläkin!

Tässä tuo kaunis hetki rva naapurilla. Katso *VIDEO*

Hyviä hetkiä nauttien olusia hyvässä seurassa… Kyllä se kesä sieltä vielä tulee..

Tämän päivän treenien jälkeen soitin Mikelle (tuossa ylhäällä kuvassa) ja painelimme oluthuoneelle (uskokaa tai älkää) kahville. Aurinko paistoi kauniisti ja mietimme tulevia projekteja varmaan pari tuntia. Oluthuoneelta siirryimme vielä Robert’sille toisille kahveille ja pohdimme lisää.

Nämä meidän projektit eivät aina synny ihan tuosta noin vain. Ideasta valmiiseen kuvaan vie kymmenien eri vaiheiden kautta sisältäen paljon puheluita, eri ihmisiä, taustavoimia (Purtsi), työtä, hikeä ja paljon onneakin. Silti kaikki nämä jutut ovat niin palkitsevia. Pohjimmiltaan teemme näitä ihan vain itsellemme ja siitä nämä jutut silloin joskus lähtikin liikkeelle.

Esimerkiksi aikanaan nauroimme kippurassa fiktiiviselle hahmolle Gary Gaymoorelle, joka syntyi muistaakseni jonkun puhelun sivutuotteena ja eteni loppujen lopuksi kuvauksiin Nosturilla. Jos itse nauramme näille kuville ja muille sekoiluvideoille niin sehän on koko hommassa tärkeintä. Mukana saa toki nauraa jos naurattaa, mutta jos ei naurata niin eipä tuo haittaa, me saamme “kiksit” ja that’s the point.

Ihmettelen kuitenkin monesti tuota Miken päättäväisyyttä näissä kuvausprojekteissa. Uskomattoman kaunista jälkeä mies saa aikaiseksi ja halu toteuttaa unelmaansa vie Mikeä yhä vain eteenpäin. Mitä tulevaisuus tuo ja koskahan joku suurempi taho noteeraa tuon lahjakkuuden? Jää nähtäväksi…

Uusi kuvavariaatio Wrong sportin Track Cycling teemasta:

Miken upeita kuvia löytää hänen portfoliostaan: http://www.pakkotoisto.com/mike/

Miken blogissa (http://mike.pakkotoisto.com/) taasen mielenkiintoisia juttuja niin kuvauksista kuin muistakin hänen mielenkiinnon kohteistaan.

Tsekatkaa ihmeessä!

Selailin uusinta Heavy Metal lehteä ja törmäsin tällaiseen Venezuelalaiseen taidemaalari/karikatyristiin nimeltään Jota Leal. Miehen työt ovat ihan törkeen mageita. Pilapiirroksia jos jostakin julkkiksesta löytyy ja kuvat ovat hulvattomia. Vaikka naamat ovat liioitellun vääristyneet, tunnistaa hahmot saman tien. Miehen kotisivut löytyy täältä: www.jotaleal.com Kuvia voi myös ostaa kyseiseltä saitilta, mutta hinnat ovat melko suolaisia. Olis tietty sika siistiä omistaa joku noista akryylimaalauksista…

Tässä muutama siisti kuva äijän lukuisista töistä.

Bruce

©Jota Leal

John

©Jota Leal

Adrian

©Jota Leal

Keith

©Jota Leal

Martin, Steven, Francis ja George

©Jota Leal

Ahnuld

©Jota Leal

Hola senioritas!

Oli niin “näde” ilma tänään, että onnistuttiin kuvaamaan jopa kaksi Wrong Sport kuvaa yhdellä kertaa.

Velodromilla oli aivan mahtava kuvata. Saatiin magee Yamaha R6 Yamaha-centeristä lainaksi ja Jarmo Valtonen vastasi oikeasta ratapyöräilystä varusteineen. Setti oli todella nopeasti ohi, sillä etukäteissuunnitelulla on suuri merkitys tämän suhteen. Kun kuvaaja tietää mitä hakee, ei tarvitse kuin laittaa valot ja mallit kohdilleen ja räpsäistä kuva, thats it! Okei ei se ihan noin helppoa tietenkään ole. mutta periaatteessa ammattikuvaaja osatessaan hommansa ei kauaa aikaile ja säädä.

Lyhyt videopätkä radalta: *VIDEO*

Velodromin keskellä oli täysikokoinen jenkkifutiskenttä!

Velodromin jälkeen siirryimmekin samaan syssyyn Kulosaareen tenniskentälle ja homma hoidettiin kasaan kauniissa auringon paisteessa. Kerrankin oli säät suosiolliset meille. Sivuhuomautuksena tätä kirjoittaessani ulkona sataa. Nyt saakin sataa, kunhan ei sitten sada seuraavan kerran, kun ollaan kuvaamassa, eihän?

Valmennuksen hienoja puolia on se, että oma käden jälki näkyy asiakkaassa. Varsinkin poseerausta opettaessa sen näkee välittömästi. Itse ainakin iloitsen, kun saan vaikuttaa jonkun esiintymiseen. Kehonrakennus, classic bb ja fitness/bodyfitness ovat lajeja joissa esiintyminen ja itsensä kantaminen ovat erittäin tärkeitä asioita. Tottakai kireys, lihasmassa ja rakenne ovat ensisijaisen tärkeitä. Moni kuitenkin unohtaa, että ei riitä olla pelkästään iso ja lihaksikas vaan sitä pitää myös näyttää siltä. Tällöin esiin astuu poseeraaminen.

Vanha sanonta kuuluu: Ei tarvitse olla iso, riittää, että näyttää siltä lavalla. Poseeraamalla väärin saa isokin kaveri näyttämään itsensä pieneltä ja epäsymmetriseltä. Pienemmät kaverit ovat monesti voittaneet isommat kilpakumppanit poseeraamalla todella hyvin. Sitä saa näyttämään itsensä monta kiloa isommalta esiintymällä varmasti ja itselleen oikealla tavalla. Tällä tarkoitan sitä, että kaikille ei sovi balettimainen esiintyminen ja toisille massiiviset liikkeet ovat lähinnä huvittavan näköisiä. Vapareiden ja esiintymisten on oltava itsensä näköisiä aivan vaparimusasta alkaen.

Tänään tuunattiin taas Jari Stinglin poseerausta ja saatiin jopa alku suunniteltua vaparista!

Kunto Jarilla on mennyt hivenen taas eteenpäin ja kova draivi on miehellä yhä. Saas nähdä parin viikon kuluttua, jos joudutaan joko lisäämään kulutusta tai pudottamaan kaloreita. Kyllä se hymy hyytyy isommallakin äijällä.

Nyt vielä hymyilyttää:

Poseharjoituksissa mennään (pakollis)rutiinia läpi yksityiskohtaisesti. Huomatessani jonkin asian menneen selkärankaan asti, lähden pikku hiljaa lisäämään yksityiskohtia asentoihin. Yhdellä kertaa ei millään pysty opettamaan täydellistä pakollisten sarjaa siirtymävaiheineen. Siinä on liikaa asioita opittavaksi ja pahimmillaan unohtaa perusasentojen pointin keskittymällä liikaa monimutkaisiin detaljeihin.
Kun runko on opittu voidaan lähteä hiomaan asentoja sormenpäitä myöten. Toki nämä kaikki ovat yksilöllisiä asioita ja joillekin pelkät perusasentojen hallitsemiset ovat työn takana, joten tapauskohtaisesti lisätään vaikeustasoa.

Tuplat takaa:

Leveä selkä takaa:

Pakollisten suorittaminen on muuten järjettömän raskasta puuhaa. Parikin kertaa läpi käytynä lentää hiki siihen malliin, että pyyhettä kehiin!

Lavalla kaverit ovat ihan tajunnan rajamailla ja on kuulemma kavereita pyörtynytkin lavalla sekä lavan takana kovien pousailujen takia. Useissa poseerauksissa kun on tapana puhaltaa ilmat pois keuhkoista ja pysyä paikoillaan samalla jännittäen lihaksia, saa se poseeraamisen tuntumaan yllättävänkin rankalta. Esimerkiksi ojentaja poseerauksessa joudutaan olemaan jonkin tovin ilman happea, keuhkot tyhjinä ja siihen heti perään vatsat-ja reisiposeerauksessa sama juttu, nopeasti väliin happea ja ilmat pihalle. Kokeile itse olla siinä asennossa 10-20 sekuntia.

Sarjassa, jossa on vielä paljon kilpailijoita saattaa joutua usein perättäisiin vertailuihin. Nämä vasta ovatkin murhaa harjoittelemattomalle kilpailijalle. Tällöin onkin äärimmäisen tärkeää, että harjoittelee oman rutiininsa niin hyvin, että pystyy olemaan asennoissa minuuttitolkulla väsymättä. Kun viereinen kaveri hötkyy ja tekee kuolemaa vertailussa harjoittelun puutteen vuoksi, on se sijoituksen kannalta todella hyvä pystyä näyttämään jokaisessa asennossa sen parhaan ja lihaksikkaimman puolensa. Voi vain kuvitella saako se kuolemaa tekevä kilpailija kovin hyviä sijoituksia sellaisissa vertailuissa, joissa tuskin pysyy pystyssä?

Harjoitus tekee mestarin.

Voi Bulls**t!

Taas kerran meni herra vesisade sotkemaan kuviot ja hienot kuvaukset löpsähti mönkään. Jopa kahdet kuvaukset oli tarkoitus toteuttaa tänään, mutta yhtäkään ei sitten säiden vuoksi saatu purkitettua. Purkittaminen=Mike Sirén ottaa onnistuneen kuvan hienolla kamerallaan valoineen, assareineen, statisteineen ja meikäläisineen. Voipi sanoa muutaman voimasanankin lentäneen autossa takaisinpäin körötellessämme.

Onko tämä joku kirous vai mikä vitsaus tässä kesässä on, kun muutamaa hassua kuvauspäivää ei onnistuneesti saada vietyä loppuun? Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun sade sotkee suunnitelmat. Käynyt Mikelle vielä niinkin hassusti, että säitä on kiltisti kuunneltu radiosta/ netistä ja luvattuna sadepäiväivänä on aurinko helotellut kauniisti, mutta aurinkoisena päivänä on taasen satanut kissoja ja koiria. Ei ole säätiedotuksiin uskominen ainakaan tänä kesänä.

Lomat alkavat tasan 25 päivän päästä! Jippii! Olen tilannut säiden osalta auringon paistetta ja ihoa hivelevää lämpöä, ei liian kuumaa hellettä vaan sopivan täyteläistä, öistä sadetta saa tulla kaikin mokomin, mutta aamuvarhaisella saa jo pilvet väistyä. Heh, saas nähdä? Kenellä muulla on elokuussa loma? Onneksi olkoon, silloin on kesän kauneimmat ilmat. Lupaan sen (sormet ristissä).

Hassu juttu:

Olin tuossa viime viikolla kioskilla ostamassa El Paso sikareita. Edelläni eräs rouva oli ostamassa bussilippua. Ulos poistuessaan kioskin hälyportit kuitenkin pärähtivät soimaan ja myyjä vinkkasi rouvaa palaamaan takaisin. Heti takaisin kassalle päästyään rouva imetellen kysyi: “Miksi portit soivat? En ostanut muuta kuin bussilipun?” 

Myyjä vastasi ettei tiedä, mutta epäili olisiko kyseessä esimerkiksi kirjaston kirjat, jotka usein aiheuttavat turhia hälytyksiä. Rouva kuitenkin sanoi ettei hänellä ollut kirjaston kirjoja matkassaan  mukana. Hetken ihmeteltyään rouvalla välähti oikein kunnolla ja hän kysyi myyjältä: “Minulla on kyllä maksamattomia velkoja kaupungin kirjastoon. Johtuuko tuo porttien hälyttäminen näistä veloista?”    Kyllä siinä alkoi hieman jonossa seisojia, itseni mukaan lukien, naurattamaan tädin aivotukset.

Heh, heh. Se olisikin hulvatonta, jos kauppojen ja kioskien hälyportit soisivat ihmisten maksamattomista veloista ja muista laskuista.

Että näin, keep up the good work.

Kovat treenit salilla on omiaan tyhjentämään ajatukset päivän asioista.

Stigun kanssa selkä- ja olkatreenit oli sovittu iltapäiväksi. Menin kuitenkin 45min etuajassa kiskaisemaan viime viikon sairastelujen takia extra reiskatreenit. Kyykkyä ja vaakaprässiä sekä reiden koukistajia. Tempo oli helvetillinen. Parin minuutin tauoilla nousin 20 kilon korotuksilla aina 170 kiloon kyykyssä (5 toistoa). Kevyt rauta tietenkin tuo 170 kiloa, mutta kun sen tekee pirullisella volyymilla saa verenmaun suuhun hyvinkin nopeasti. Tiukat pumpit vielä vaakaprässissä ja superina reiden koukistajat päälle, tilt.

Tunti poseerausohjausta väliin ja eikun selän ja olkapäiden kimppuun! Alatalja volyymilla. Aloitus 40 kilosta ja korotus aina 10 kilon välein. Toistoja 15! Nousu 120 kiloon asti eli kokonaistoistojen määrä kasvoi 135 toistoon. Alaselkä huusi leipää ja kramppaili aika ajoin. So what, siinähän kramppaili. Ylätaljaa niskan taakse 3×15 toistoa 30 sekunnin tauoilla. Painoa tässä vaiheessa ei enää ollut kuin 50 kiloa, mutta se oli melkein liikaakin.

Olkapäille Miken kuuluisat viparipeijaiset eli 100 toistoa 10 kilon kässäreillä.. Hieman pystypunnerrusta vipuvarsikoneessa ja äijät oli muusia. Olo oli kuin sementtirekan alle jääneellä. Nyt sitten vain syömään.

Himassa kunnon äijä safkat. 780 gramman possun lankkupihvi, pottuja ja ehkä tempaisen vielä oluen kyytipojaksi?

Box!

Nuorena tuli kaveriporukassa boxailtua ihan harrastemielessä. Vieläkin tulee ajoittain hakkailtua säkkiä alkulämppäreiksi.  Eräs hyvä ystäväni , Jani, valmentaa nyrkkeilyä, potkunyrkkeilyä ja lukkopainia. Olen hänen kanssaan useasti kelaillut josko palaisi näihin sceneihin ja aloittaisi boksailun ja/tai painin? Se voisikin olla hyvä vastapaino salille ja voimailulle? Itsepuolustuslajeja tuli kiihkolla harrastettua nuorena, joten nekään ei ole pois suljettuja vaihtoehtoja. Varmasti ohjausta löytyisi ja laadukasta sellaista, sillä yksi kavereistani on nuorten moninkertainen karaten maailman- ja euroopan mestari.

Okei tässä funtsailujani näin lyhykäisesti, see yah!