Mika Nyyssölä

Olkapäät ja ojentajat vuorossa.

Vaan jäi ojentajat vähän heikoille, kun Hulkki eli Utti Hietala suhahti jutustelemaan ja niinhän sitä jäi suustaan kiinni kesken reenien. Vain yhden liikkeen sitten sain puheensorinan lomassa tehdä ojentajille eli ylätaljapunnerruksen. Olkapäät ehdin kuitenkin huitaista alle eli pystypunnerruskonetta, takaolkapääkonetta ja vipareita. Hyvä pumppi tuli kaiken kaikkiaan olkapäille. Ai niin, kun tuo rintalihas on ollut arka niin ihan aluksi tein vipuvarsilaitteessa rinnalle yhden liikkeen ja samalla sain ojentajia sekä etuolkapäitä lämpimäksi. Ihan hyvin rinta kesti 80kg per puoli pari sarjaa kutosia. Ehkä se tästä pikku hiljaa alkaa parantua? Toivotaan.

Treenien jälkeen sitten kauppaan ja Miken kanssa mäkkärin kautta meikäläisen luo kahveelle. Turistiin siinä sitten tovi ja katseltiin hauskoja videoita netistä. Taas sai nauraa vatslihakset kipeiksi. Huomenna olis tarkoitus mennä aamuun töihin joten täytyy tässä painella nukkumatin luo unihiekkalinnaan. Viikonloppu mennään ilman treenejä ja tiedossa tankkailua leffojen sekä intialaisen kanan merkeissä! “Nam” sanoisi joku…

Yeah Buddyy!

Heipparallaa.

Tullut tosiaan tehtyä iltatreenejä, sillä duunissa ollut pääasiallisesti iltavuoroja. Aamulla jostain syystä ei vain ole päässyt ylös sängystä, jolloin ainoana vaihtoehtona on ollut mennä salille töiden jälkeen. Aikoinaan sitä tuli tehtyä kokolailla vain iltatreenejä, mutta kun tuossa välissä tuli leikittyä jonkin sortin kotia niin aamutreenit olivat silloin se luonnollisin ratkaisu. Nykyään oman itsensä herrana olen taas heitellyt menemään myöhäistreenejä aivan mainiolla fiiliksellä. Usein aamulla tehdyt treenit tuppaa olemaan aika väsyneitä ja tyhjiä, hengettömiä jopa. Energiatasot aamuisin esim jalkatreeneissä ovat täysin nollassa eikä voimista ole tietoakaan. Siinä todella saa tehdä kaikkensa, jotta treenistä saa edes jotain irti.

Tänään kiskoin takareisiä ja haboja. Polviltavetoa massaliikkeenä, kovin setti: 2 sarjaa 6×150kg,  istuen reisikoukistus ja maaten reisikoukistus pumpaten kuin viimeistä päivää.  Haubereille scott-penkkiä, ristikkäistaljaa, seisten kässäreillä ja loppuun scott-koneessa pumppia. Kuvakikkailu peileillä tuossa ylempänä osoittaa, että pumppiin meni…heh.

Huomenna sitten lisää iltatreenejä, mutta niistä myöhemmin lisää. Joku kyseli painostani tällä hetkellä.  Täytyy sano, ettei mitään hajua. Ehkä 82-86kg? Eipä sillä ole mitään väliä, kunhan hyvältä näyttää. Nauratti muuten tuossa yks päivä, kun yksikin kyseli, että olenko keväällä menossa kisoihin? Jaa, näytänkö siltä, että olisin dieetillä? No hertsileijaa, en todellakaan näytä. Pullea möhkäle lähinnä. Rasvatkin varmaan 12% paikkeilla? Eli ei kisoja eikä dieettiä. Thanks but no thanks. Reenaillaan nyt ja kehitetään niitä lihaksia, jotta sit joskus kun mennään lauteille, niin mennään tyyliin kehittyneempänä kuin koskaan… Lisätään se PM-kisavideo tässä piakkoin blogiin, kunhan se nostalgiaa osa 3 saadaan kasaan!! Siihen tulee lisäksi posedownia yms…

Kahtellaan ystävät rakkaat!

Heippa taas.

Pistetään nyt sitten seuraava “nostalginen” viteo eli 2003 vuoden vapaaohjelma. Kisoista sen verran tarinaa, että kisathan pidettiin Lahden sport expo messuilla muistaakseni ensimmäistä kertaa. Ennen SM-kisat taidettiin pitää kulttuuritalolla, jos oikein muistelen? Kisat olivat tuolloin vielä yksipäiväiset eli saman päivän aikana saatiin läpi koko höskä. Jos minulta kysytään niin pidän yhä sitä käytäntöä parempana kuin kaksipäiväisiä kilpailuja. Painoa oli tuolloin punnituksessa 67,3 kiloa jos oikein muistan.

Kisapäivänä olo oli kuivahko, mutta suhteellisen energinen. Pumppihuoneessa oli sitä säpinää joka lähtöön ja meikäläinen katseli sitä silmät pyörällään. Toiset pumppaili ja lämmitteli lihaksia, kun toiset vielä nukkui tai muuten vaan lepäili lungisti jalat  ylhäällä seinää vasten. Mähösen Aki hääräsi jo silloin kilpailjoiden kimpussa ja huolsi niin montaa kuin vain ehti sekä rikkoi hauskoilla jutuilla jännittynyttä tunnelmaa.

Lavalle päästyäni se pieninkin jännitys sitten katosi ja keskittyminen omaan suoritukseen alkoi. Yleisöä tuskin valoilta näki ja hyvä niin, sillä väkeä taisi olla yli 2000 henkeä. Siinä olisi voinut mennä jauhot suuhun.

Vapari meni juuri niin hyvin/huonosti kuin se ensimmäistä kertaa isoissa kisoissa voi mennä. Kaikesta huolimatta tässä se nyt kuitenkin on:

*VIDEO*

 Muuta aihetta

Kävin Miken kanssa kiinalaisessa syömässä ja eiköhän taas onnistuttu tekemään jotain niin tyhmää kuin Team M&M yleensä vain voi vai mitä mieltä olette tästä kuvatuksesta?

Lemon anyone?

Niin ja sitten jotain, uuuh, niin mahtavaa! Jack Bauer saapui kuudennella kaudellaan kotiini. Nyt on sitten taas turvattu monet illat, kun Jack auttaa minut yli harmaan arjen. Jack on yhä minun suurin idolini!

Jackille, olut! Cheers!

Hoplaa!

Eli nyt nostan esiin vanhoja kisavideoita, joita on roikkunut VHS-kasettien muodossa vuosia pölyisissä laatikoissa varaston nurkissa. Ensimmäisenä vuoden 2002 SM-sotilaspenkkikilpailut sport expossa. Videossa siis vain kisanostoni, jolla heltisi kultaa.

Videot, joista sain just ja just siedettävän näköisiä, vetelivät todellakin viimeisiään ja laitekin huusi ja natisi sen verran ilkeästi, että taisi olla ihan viimeisiä hetkiä ottaa ne talteen digitaaliseen muotoon. En lähtenyt kuvaamaan koko kisaa, sillä se oli todella puuduttava. Mielestäni solttupenkkikisat ovat kaikkea muuta kuin yleisöystävällisiä. Kauhea säätäminen ja korkeuksien hakeminen sekä valtava määrä kisaajia pitkine sarjoineen vie väkisinkin aikaa. Suhteellisen puuduttavaa, ainakin minun mielestäni oli silloin.

Veljeni muuten voitti samaiset SM-sotilaspenkkikilpailut peräti kaksi kertaa peräkkäin vuosina 2003-2004 . Nyyssölät siis dominoivat lajia 2002-2004 välisenä aikana.

*VIDEO*

Aika hauskaa oli kyllä katella omaa suoritusta ja muistella kuinka sitä jännitti silloin. Nyt tuollainen esiintyminen on jo rutiinia, sillä bodaus vaatii niin paljon juuri esiintymisen saralla, ettei lavakammoinen henkilö varmastikaan kykene siihen.

Jatkossa näytän sitten 2003 vuoden SM-kehonrakennuksen vapaaohjelman sekä 2005 PM-kisan vaparin. Kuvanlaatu on jälleen heikko, mutta kaipa niistä nyt jotain näkee. Jatketaan taasen..

Terveisiä Tuusulasta.

Kävimme eilen kuvaamassa gazozin uutta farkkumallistoa, wau, on muuten aivan helvatan hienoja malleja tulossa! Perhanan flunssa vain on vaivannut koko pirun viikon meikäläistä. Silti olen töissä painanut ja salillakin käynyt. Esimerkiksi Eva Kovalaisen kanssa ollaan huiskittu aivan hurjan kovia jalkatreenejä!

Eva on nuorten SM-mestari bodybuildingissa ja on aivan älyttömän mukava ja ihastuttava tytsy. Hänen kanssaan on hyvä treenata sillä 1. Eva oppii uudet liikkeet erittäin nopeasti ilman suurempaa vaivaa, 2. hän tekee sarjat aina loppuun asti ja 3. hän myös tsemppaa ja spottaa toista saaden innostuksellaan kilpailuhenkisen fiiliksen treeneihin! Vaivatonta treenaamista Evan kanssa ja siitä minä pidän. Evan blogi löytyy täältä: http://evakovalainen.blogspot.com/

Kuten alussa mainitsinkin kuumekin on kiusannut minua ja eiköhän myös tänäkin aamuna ollut 37,8 astetta lämpöä, mutta sovittu mikä sovittu ja kuvaukset kehiin. Mike The MasterBlaster saapui niinkin aikaisin kuin 7:08 parkkikselle ja siitä bongattiin Tuusulaan farkkusettejä tekemään! Mike jaksoi kuitenkin väsynyttä pikkumikaa naurattaa kuuluisalla drunk-talkilla autossa. Ai mitä se on? Tsekkaa *video* (laita äänet kovalle, sillä huono soundi videossa).

Kuvaukset saatiin kuitenkin loistavasti läpi ja mukavia hemmoja siellä Tuusulassa oli vielä avustamassa. Hieman oli pahvinen ja kuiva olo paikan päällä, mutta toivottavasti kuivista ei välity se paha ja heikottava olo mitä kävin läpi kuumehoureisena pipipäänä? Nyt ei muuta kuin lepoa ja lepoa, sillä pelkäänpä flunssan laajenevan poskiontelon tulehdukseksi. Niin hullun kipeät ovat posket ihan takahampaita myöden… tätähän on kuulemma liikkeellä ihan valtakunnallisesti?

“Offikunto” on tällä hetkellä niin sanotusti kohtalainen. Miken mielestä kunto on just sopivasti kuvauksiin käytettävissä. Liiallinen bulkki päällä olisi estänyt minun käytön farkkumallina. Painoa on silti 82 kilon hujakoilla. Tarkkaa painoa en tiedä, eikä sillä olekaan mitään väliä, vaatteet ja peili on paljon selkeämpi mittari missä mennään.

Oli muuten huippu cool BMW tossa taustalla. Tsiigailin sitä ihan kuola suupielessä vaikken olekaan mikään autojen harrastaja. Niin ja juutuubissa on vielä yksi videopätkä paikan päältä. Tässä *video*

Mutta hei, jatketaan harjoitteita!

Insomniaa

Tässä, kun ei saa unta jostain syystä, olin pakotettu heittämään tekstiä tänne. Viime vuoden Oslon kisoista jäi kasa videomateriaalia jota en koskaan julkaissut. Ehkä siitä syystä kun siellä oli niin turhia jorinoita. Katselin kuitenkin tuossa niitä höpinöitä mitä olin tallentanut hotellihuoneessa yksin ollessani. Kondiksen tsekkauksiakin ja muutama poseerausharjoite oli myös eksynyt sinne joista nyt julkaisen yhden. Video on kisoja edeltävänä iltana kuvattu joskus keskellä yötä. Keho oli aika kuivassa olotilassa ja nesteetön.

Kisojen viimeiset päivät yleensä ovat aina aika koomankaltaisia olotiloja joista tuskin muistaa mitään tähdellistä. Viimeistelty ja kuiva kunto on ajoitettava juuri oikeaan hetkeen, jotta lavalla on kuivimmillaan. Olotila sellaisella hetkellä ei ole mitenkään herkullinen.

Siinä sitten vielä pitäisi jaksaa hymyillä ja esiintyä energisesti. Jos sarjassa on paljon kilpailijoita voi vertailut kestää yli 15 minuuttia ja se on pitkä aika antaa voimakas ja voitontahtoinen vaikutelma niin yleisölle kuin tuomareilla. Näin on vain tehtävä ja ne jotka eivät siihen pysty alkavat vertailujen edetessä väsähtää ja ne isot lihakset eivät enää näytäkään niin isoilta, kun ei niitä jaksa jännittää.

Kehonrakennus suurta illuusiota

Silmänlumetta ja harhaa tuo bodaus. Harva sitä ymmärtää, että lauteilla olevat bodaajat, jotka näyttävät isoilta ja vahvoilta ovat todellisuudessa heikoimmassa olotilassaan. Nestevaje ja loppuun asti rääkätty keho vetelee viimeisiään lavalla. Kaverit ajattelevat lähinnä ruokaa ja toivovat kisojen jo olevan ohi. Tottakai siitä myös nauttiikin, mutta lähinnä sen takia, kun tietää dieetin olevan lopussa ja puolen vuoden tuskan vaihtumassa johonkin muuhun, ehkä syömiseen? Mitä tulee illuusioon lavalla, on siinä, että mitä kireämpi keho sitä selkeämmin lihakset näkyvät joka saa aikaiseksi illuusion todella isosta kropasta. Oikeasti joka ikinen ympärysmitta verrattuna offille on huomattavasti pienempi. Vanha sanonta; ei lavalla tarvitse olla iso, vaan näyttää isolta. Sitähän tuo bodaus on.

Tässä tuo mainitsemani *VIDEO*

Nyt nukkumaan…

Tervehdys kaikki ystävät!

Tänään pääsimme sitten vihdoinkin tekemään jotain uutta kuvaproggista Mike kanssa. tapasimme puolilta päivin Ruoholahdessa ja ajoimme suoraa tietä Hernesaaren teollisuusalueelle. Tarkoituksena oli siis työstää hieman erilainen kuvakollaasi kuin aiemmin. Nimittäin tällä kertaa ei lihakset olleet pääosissa vaan pullo Gambinaa ja karvalakki. Työnimikkeenä “morning after” tai “hangover”, kaveri suht pieruissa edellisen illan juhlinnasta löytää itsensä seuraavana aamuna jostain aivan toisaalta. Pullo Gambinaa ja hot-dog toisessa kädessä sekä luonnolliset tarpeet kiusana.

Kuvaukset saatiin supernopeasti vietyä läpi. Onneksi niin, sillä vaikka aurinko iloisesti paistoikin, oli ilma vielä kolean maaliskuinen. Myönnettäköön, että Mike sai taas nauraa vedet silmissä aika monessa kohtaa. Saatiin vielä assistentti Markus pitelemään valoja sekä asentelemaan/ auttamaan muissa teknillisissä hienouksissa kuvausten ajaksi. Kiitos Markukselle, toivottavasti ei ollut ihan liian järkyttävä kokemus seurata hullua double teamia työssään?

Lisää kuvia projektista löytyy photo galleriasta!

Tässä videota kuvauksista.

*VIDEO*

Flunssakin iski vielä

Ilkeästi sain toissa päivänä sen perinteisen flunssan kontolleni. Salille olin kuitenkin päättänyt mennä ja niinpä kaikista varoituksista huolimatta kävin rykäisemässä Stigun kanssa julmetun hyvän selkätreenin.
Stigu laittoikin tänään viestin, että hitto vieköön, kun selkä on juntturassa. Esimerkkinä kovista sarjoista mainittakoon Yates-otteella kulmasoutua 160kg 2×6! Ja pudotussarja hammer-kulmasoutulaitteella 160kgx5, 120kgx5, 80kgx5 ja 40kgx5!! Stigu tekee aina 110% tehoilla mitään säästämättä ja se onkin hyvä asia lihaskasvun kannalta. Alla Stigun tuplat edestä.

Räkätauti pois, kiitos!

Toivotaan nyt vain, että saadaan tämä olotila kohenemaan, jotta päästään treenaamaan ihan täydellä teholla. Aamulla kävin aivan ultrakevyesti tekemässä rintaa ja olkapäitä. Rinnalle yhä teen varovaisesti liikkeet ettei vain “ritsahtelisi” uudestaan lihakset. Vieläkin on verenpurkaumia havaittavissa siellä täällä ja lihas on aran oloinen, kun teen hiemankin isommilla painoilla. Pelko loukkaantumisesta ja tietynlainen ylivarovaisuus hieman haittaa rinnan treenaamista. Vielä kun lisätään tämä voimaton olo räkätaudista on homma aika lailla selvä. Onneksi sitä sentään jaksoi jotain tehdä. Tuli edes vähän parempi mieli, sillä onhan tässä jo viime viikko jäänyt lähes täysin treenaamatta.

Jatketaan ja jaksetaan treenata.

Kyllä noilla Gene X:öillä, Dobbinsseilla, Mikeillä ja ynnä muilla on raskas duuni kuvailla noita fitnesstyttöjä…

Ei vaan meikäläinen jaksais tehdä sellaista hommaa…

Tylsää tylsää…

Jatketaan…

Yeah Beibi!

Tässä ollaan! Uusi blogi alla ja uudet kujeet yllä. Miguelmos the Mike Seiréén tuunasi upean ja karhean imagen blogiini, jota on magee lukeakin.

Mike se osaa nää hommat!

Todellakin siis kaikenlaista tapahtunut. Muutto uuteen kämppään ja elämä uusiksi. Kova urakka takana, mutta voiton puolella ollaan ja vielä hengissä. Kiitos ihmisille, jotka vilpittömästi ovat jaksaneet auttaa ja niille jotka ovat hengessä olleet mukana. Kaikki hjelppi on ollut tarpeellista ja jo pelkästään hyvä kuuntelija on auttanut vaikeissa hetkissä.

Tämä viikko mennyt lähes tulkoon treeneittä. Eilen käväisin kuitenkin ihan pikaisesti salilla ja kyykkäilin ihan läpimikseni, sillä tiesin liiallisen reenauksen vetävän reidet turhan tukkoon eikä se olisi ollut hyvä juttu tietäen tämän päivän muuttourakan. Niskasen Veli-Pekka kuitenkin sattui pöllähtämään juttusille kesken kovimman sarjan jolloin sainkin juuri sopivasti vetoapua tuolta isolta härältä ja huitaisin 150 kilolla (kapea jalkojen leveys) tyydyttävän yhdeksän toistoa. Leskisen Jarikin sattui pitkästä aikaa salille, jonka kanssa olikin kiva päivittää uutiset. Kärpän Pete myös reenaili niihin aikoihin, enkä ollut häntäkään nähnyt vähään aikaan. Mieshän valmistautuu täyttä häkää kevään CBB-kisaan, joten tiukka meno salilla.

Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa urakkaa Stinglin Jarpan kanssa ja heittää levottomia treenejä. Niistä siis lisää jatkossa. Myös Maikin kanssa saadaan ehkä vihdoinkin tehtyä (piakkoin) uutta kuvamateriaalia, sillä nyt on aikaa kaikenlaiselle hassuttelulle.

Treenataan siis ahkerasti ja tulkaahan kurkkimaan mitä täällä blogissa tapahtuu!!

BODYPEUKKU PYSTYYN!

Prööt, prööt, Mike tässä. Elikä Newsmaisterin blogi on nyt siirretty uuteen osoitteeseen bisley.pakkotoisto.com, eli alidomaini on kyseessä. Newsmaister alkaa taas piakkoin kirjoittelemaan blogiin. Samalla duunasin Mikalle pakkotoiston mailiosoitteen, eli mika.nyyssola@pakkotoisto.com. Sieltä saa kaverin kiinni jatkossa ja mailia toki saa laittaa. Toivottavaa on myös kommentit tänne blogiin, heittäkää champille kyssiä ja kuulumisia, niin pysyy homma virkeenä.

Leiskaa vääntelin tuossa muutamia tunteja, toivottavasti ei bugaile ihan järjettömästi. Nuo aikaisemmat postit tämä meidän sankari on kirjotellut miten sattuu kuvien osalta, eli ne voi näkyä päin helvettiä joillain selaimilla, mutta jatkossa tuossa on joku selkeä linja ja pysyy leiska kasassa.

Meitsin saa toki tunnetusti Pakkikselta kiinni jos jotain asiaa on. Joten jatketaan tästä……

- Mike