Mika Nyyssölä

Tervehdys!

Tässä torstai päivä ja vapaalla töistä. Ystäväni Jari poikkesi kylässä ja miksasimme hänelle vaparimusan valmiiksi. Katselimme hieman body videoita, kuten 2005 Mr. Olympiaa. Lähinnä haimme vaikutteita vapariin sieltä. Musiikki tulee kuitenkin hänellä olemaan suht uniikkia ja vaparikin aivan varmasti saadaan toimimaan loistavasti.

Jari on super kehittynyt jalkaosastosta ja se tulee olemaan valttia SM-lavoilla. Yläkroppa on mallikas varsinkin selkä on leveä kuin gorillalla. Kunhan saadaan kaikki pakolliset asennot viimoisen päälle hiottua on mies valmis taistoon. Löysästä kunnosta ei ainakaan ole pelkoa, sillä ukkohan on kireä kuin pianon kieli!

Olin sitten eilen väsynyt ja täten hulluttelutuulella. Vilma raskaan päivän jälkeen keittiössä ruokaa laittamassa niin eiköhän meikäläinen keksinyt jotain lievästi vanhanaikaista ja liimasin sähkömiehelle tarkoitetun viestin Vilman selkään. Olipa hauskaa. Vilma ei tykännyt. Minä tykkäsin ja nauroin. Halvat huvit minulla.

***

Sähkömiehestä puheen ollen. Liesituuletin ollut paskana jo monta vuotta, mutta vasta viikko sitten siihen tuli oikosulku joka poltti valaisimien sulakkeen. Valot ei toiminut ja sähkömiestä odotellaan jo toista viikkoa. Tällaista se on asua vuokrakämpässä, nöyränä odottelet kunnes joku armollisesti saattaa tulla korjaamaan. Kun ei ole akuutti hätä niin sitten sitä saakin venttailla iät ja ajat. Kivaa!

***

Treenit lähteneet pikku hiljaa sujumaan. Kyllä tästä ollaan vain ylöspäin menossa!

***

Jatketaan!

Tervepä terve. Ainakin tällä hetkellä ja toivottavasti pysynkin terveenä. Kaivelin pyynnöstä vanhoja kuvia itsestäni, mutta suurin osa taitaa majailla äitini tykönä. En siis juurikaan pysty niitä laittamaan tänne “julkaisuun”. Yhden tosin löysin, joka on otettu ollessani noin 15-16 vuotias? Hyvin näkee, että pieni ja ruipelo sitä on oltu silloin. Olin jo käynyt salilla varmaankin jo jonkin aikaa, ehkä vuoden, kaksi? Olkapäät näyttää kehittyneen ensimmäisenä tai sitten on vain aina ollut jonkin verran pihviä siellä.
Siitä on sitten mentykin pitkä matka tähän päivään ja yhä on matkaa jäljellä. Paljon on tehty töitä kropan eteen. Lukemattomia treenejä ja varmasti satoja tuhansia toistoja näiden yli 15 vuoden aikana. Voisikin sanoa tätä ikuisuusprojektiksi? Sali ja treenit on aina kuulunut elämääni ja varmasti jollain tavalla tulee aina kuulumaankin. Ei sitä voi kokonaan enää lopettaa, kun siihen on kerran koukkuun jäänyt. Tässä siis kuva ja se mihin ollaan 15 vuoden kehitysprojektissa tähän asti päästy:

Viime torstaina oli sitten taas mainitsemisen arvoinen jalkatreeni. Olin juuri lukenut uusinta Muscle&Fitness lehteä, jossa oli juhla-artikkeli Arnoldista. Siinä mainittiin Arskan treenimetodeista nuorena. Arskalla oli tapana shokeerata lihaksia aina välillä tekemällä aivan järkyttävän pitkiä treenejä ja uskomattoman monta sarjaa per liike. Noh, tiedossa oli jalkatreenit, joten ajattelin hieman kunnioittaakseni Arnoldin 60-vuotis synttäreitä tekemällä maratontreenit jaloille. Pistin pystyyn sellaiset kyykkypeijaiset, että vieläkin heikottaa. Lämmittelin koivet ja lykkäsin smith-kyykkyyn 100kg. Tarkoituksena oli tehdä 200 toistoa hinnalla millä hyvänsä. tunti ja 10 minuuttia myöhemmin takana oli 20 sarjaa ja 200 toistoa. Jokaisella sarjalla tein 10 toistoa. Ainoastaan taukojen pituus kasvoi loppua kohden.

Nyt, neljä päivää myöhemmin yhä kävelen kuin paskat housuissa, sillä kipu ja tulehdus lihaksissa on järkyttävä. Täytyy muistaa, että kisojen jälkeen en ole tehnyt kertaakaan noin kovaa treeniä eli shokki oli jaloille ilmeinen. Hyvä niin, sillä shokkia ne kaipaakin ja toivottavasti kehitys seuraa sitä myöden.

Jatketaan taas…

Kuka on maailman huonoin näyttelijä? Vaikea sanoa, mutta yksi ainakin on huono, Steven Seagal! Hän on todella huono. Aina sama ilme ja vuorosanat tulee kuin paperista luettuna. Ei minkään näköisiä tunne tiloja taikka ilmaisua. Varsinkin, kun Steven vielä lihosi myöhemmällä iällään teki se hänestä yhä vain huonomman ja epäuskottavamman. Leffat ovat juoniltaan silkkaa roskaa. Aina samat kaavat tarinoissa. Steven-setä on poliisi tai agentti joka pelastaa jonkun orvon tytön tai tädin. Pahat sedät on näissä leffoissa tosi pahoja setiä, jotka ansaitsevat vain pahimman mahdollisen ja tuskaisen kuoleman Seagalin käden kautta, tietysti!

Seagalille ei riitä, että pahis vain kuolee, Stevenin pitää vielä katkoa raajat ja kädet ja niskat ennen kuin viimeinen kuolettava isku tehdään. *Huoh*

Onneksi Stevie-setä on niin huono, että siitä on helppo tehdä huumoria. MAD-tv aikoinaan teki aivan kipeän hauskoja sketsejä Stevenistä. En pysty yksinkertaisesti olemaan nauramatta, kun näitä katson. Nämä kestää useita katselukertoja ja joka kerta repeilen, kun katson uudestaan. Tässä muutama hauska sketsi Herra Seagalista:

Video1

Video2

Video3