Tässä sitä väännetään vielä. Myönnän, että nyt ei tunnu olevan aikaa kirjoitella, joten lupaan toki kirjoittaa heti, kun jaksan ja ehdin. Kunto menee eteenpäin ja rasva sennkun tirisee… Tässä yks kuva viikko sitten salilta. Mennyt kunto tästäkin jo huomattavasti eteenpäin. Nyt taas täytyy mennä, pahoittelen…
Nyt sitten alkoi revitys. Tähän asti ollaan päästy korkeammilla kaloreilla kuin koskaan aiemmin. 14 viikkoa tehty työtä reilusti yli kolmen tuhannen kaloreilla, mutta nyt sitten repesi.
Menimme Miken kanssa käymään Akin kotona, jossa oli tarkoitus katsastaa kuntoa ja viilata ruokavaliota. Sitä sitten viilattiinkin toden teolla. Nyt mennään viiden päivän sykleillä niin, että neljä niistä on 2000 kalorin proteiinipainotteisia ja yksi 2400 kalorin hiilaripainotteinen päivä.
Kun on tottunut syömään 3200 kaloria keskimäärin päivässä kokien silti nälkää, voi siis vain kuvitella kuinka tyhjä olo on näillä madalletuilla kaloreilla. Nälän tunne ei kuitenkaan ole äärimmäisen paha, kun korkeat proteiinit pitävät sen loitolla, mutta se tyhjä olo päässä ja kehossa ilman hiilihydraattia on kuvottava. Saan siis syödä riisiä jopa 100 grammaa näinä matalina päivinä!
Mutta kuten sanontakin menee: “when the going gets tough, the tough get going” eli kun meno menee kovaksi, kovat pane menoksi. Nyt sitten vain asennetta tähän dieettiin ja pannaan menoksi. Kyllähän ne miehet siellä talvisodassakin jaksoivat… Noh, nyt ei olla sodassa ja miehet on paljon pehmeämpiä tänä päivänä.
Aamulla, kun kuljin neljän maissa räntäsohjossa tavanomaista lenkkiäni ja onnistuin ensimmäisillä askeleillani upottamaan jalkani jääkylmään lammikkoon, ajattelin, että on se perkele kun ei edes säät suosi yksinäistä kulkijaa. Kenkä veti vettä kuin pesusieni ja sai varpaisiin taas kerran kirvelevät rakkulat aikaiseksi. En ole mikään sissi, myönnän sen. Inisen heti, kun kenkä kastuu ja ketutus sen kuin kasvaa. Lenkillä sitten satuin vielä kuulemaan Lamb of God:in kappaleen Omerta. Siinä alussa on kunnian sääntö, joka juontaa kai Italiaan ja mafiaan. Se menee siis näin: Whoever appeals to the law against his fellow man is either a fool or a coward. Whoever cannot take care of himself without that law is both. For a wounded man shall say to his assailant, “If I live, I WILL KILL YOU, if I Die, you are forgiven.” Such is the Rule of Honor.
Siitä sain kukaties potkua lenkille ja läiskin menemään tunnin aerobiset tossut märkinä. Such is the rule of märät lenkkarit!
-MN
—
Road to GP -vko15-
Ruuvia kiristettiin. Kulutusta lisättiin ja kaloreita leikattiin. Ontto, hontelo olo on koko ajan. Ruokaa saa syödä niin naurettavan vähän. Se käy psyykeen päälle. Ei tahdo uskoa, että sillä määrällä pystyy toimimaan. Eikä sillä juuri pystykään. Jokainen treeni on saavutus ja suuri suoritus. Aamulla lenkin jälkeen vatsa on niin totaalisen tyhjä, että sattuu ja joka kerta tekee mieli oksentaa sisuskalut ulos huonon olon takia.
Treeneissä keho on kovilla. Enää ei ole nesteitä suojaamassa vammoilta, kun hiilarit leikattiin pois lähes kokonaan. Oikea puoli niskasta on ollut jumissa jo pitkän aikaa ja esimerkiksi olkapäätreenit usein jumittaa selän niin, etten välillä pysty päätäni kääntää. Kipu säteilee takaraivoon saakka ja hankaloittaa niin työn kuin treenien tekemistä.
Ikosen Jonille siis on mentävä. Mies murjoo selkää armottomasti, mutta ammattitaidolla. Hyvä urheiluhieroja ei aina ole itsestäänselvyys. Niitäkin on moneen lähtöön. Ensi otteista kuitenkin huomaa, että Joni osaa asiansa. Olen hyvissä käsissä.
Tällä kertaa Joni keskittyy oikean puolen pehmittämiseen, ensi kerralla sitten avataan koko selkä, jotta saadaan se leviämään entistä enemmän. Kipu on sokaiseva joka kerta, kun Joni kulkee kipeän spasmirykelmän yli ja epätoivoisesti yrittää avata kovettuneita kohtia.
Selkä on kohtalaisen jumissa. Vaikka olenkin suhteellisen elastinen, pitäisi silti lihashuoltoa harjoittaa paljon enemmän mitä olen tehnyt. Olen suhteellisen laiska venyttelemään ja se kostautuu juuri tällä tavalla.
Olo hieronnan jälkeen on euforinen. Tosin toispuoleinen, sillä vain oikeaa puolta rassattiin tällä kertaa. Kunnon hieronta vastaa kovaa treeniä, joten hieman hassu tunne on, kun oikea latsi on turvoksissa ja vasen normaali.
Käyn kevyesti tekemässä reiden takaosat ja hakkaamassa parikymmentä minuuttia juoksumattoa, sillä hieronta kuitenkin vei hieman voimia pois.
Treenin jälkeen väsynyt mies vääntäytyy vielä kahvikupilliselle ja turistaan Miken kanssa viime kuulumiset. Ei muuta kuin kotiin syömään loput pienet ateriat ja sitten unten maille. Askeettista touhua. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, toivottavasti…
-MN
Posted under NyysBlogKeskiviikko ja pidän salilta ansaittua välipäivää. Istun koneella ja kuuntelen musiikkia. Faith no Moren b-sides and rarities soi mukavasti ja voisi melkein luulla, että tässä ei oltaisi dieetillä jos ei olisi sellaista pientä nälän tunnetta tuolla masun perukoilla. Kävin aamulla vaa’alla (salaa) vaikken olisi saanutkaan käydä. 77,1kg näytti digitaalinen näyttö. Ihan hyvä? 
Pakkikselle oli päivitetty galleriasivustoja ja löysinkin sieltä muutaman uuden/vanhan kuvan joita en ollutkaan nähnyt ennen. Tässä muutama:
Tuo ensimmäinen kuva on viime keväältä, helmikuun alussa hautuumaalla otetusta kuvasessoista. Jälkimmäinen on Boosmanin GP-kisoista.
Tässä vielä yksi kuva viime viikolta studiosetistä, josta suurin osa meni tuonne Road to GP viikkokatsastukseen. Mun mielestä ihan magee kuva ja erikoinen asento…
Takamaan Tomi tuossa viime sunnuntaina kuvasi meikäläistä treenin päätteeksi pukkarissa. Heitin pakolliset ihan extemporé. Ei saa arvostella ankarasti, olin väsynyt ja asennot eivät loksahda niin kuin pitäisi! Tässä VIDEO!
Välillä väsyttää enemmän ja välillä on ihan kevyt mukava olo. Treenien jälkeen varsinkin olo on kuin Zombiella!
<–Zombie!!
Aaah, kuinka sitä syökään dieetin jälkeen! Tai ainakin meinaan syödä. Pihviä ja lihaa!
Kunnon pippurinen medium pihvi on jotain niin jumalaista! Sitä on ihan pakko mennä syömään Coloradoon tai Chicosiin tai ihan minne vaan hyvään pihvipaikkaan!
<–Voiko näky olla enää kauniimpaa? Slurps!
Tai sitten intialainen/ nepalilainen ruoka on myös aivan hurjan hyvää! Varsinkin se Naan-leipä, joka tuodaan suoraan kuumana pöytään!! 
Naan-leipä jogurttikastikkeen, riisin ja lampaan kanssa höystettynä kermakastikkeella….oooh!
Rakastan ruokaa ylitse kaiken. Olen herkkusuu ja kermaperse, myönnän sen!
Mikään muu dieetillä ei ole niin vaikeaa kuin yrittää unohtaa herkullinen ja monipuolinen liharuoka. Tykkään nimittäin lampaasta, porosta, naudasta, siasta, hirvestä..yms. Varsinkin Oman isäukon laittama riistakäristys perunamuusilla, varsinkin kun se on poroa, on aivan käsittämättömän hyvää! Puolukkasurvosta sekaan ja iso lasi jäävettä!
Toki lihan kanssa maistuu myös olut. Hikoileva lager ison grillipihvin kanssa kuumalla kesäpäivällä on nautinto! Olut tukee lihan makua juuri oikealla tavalla ja se on pakko saada kokea joka kesä, edes kerran…
Entäs muut ruoat? Rakastan tietysti hampurilaisia, olenhan syntyperäinen, paljasjalkainen Helsinkiläinen! Carrols on aina ollut lempipaikkani ja clubi lempiburgerini!
Pizza? Sydämessäni on varattu yksi pieni paikka pizzoille! Pizza on jotain niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Viime kesänä tuli syötyä muutama pizza poikineen ja huh kuinka hyvää ja maukasta se oli! “Syntisen” hyvää jos joku nyt voisi rivien välistä jotain lukea…heh.
Pizzasta tekee jumalaisen tietysti juuri sopivan rapea ja ohut pohja (ellei pannupizza) ja tietysti täytteet.
Juusto, pepperoni, kebabliha, tomaatti, sipuli, kinkku, jauheliha, jalopenó, salami… Näillä täytteilllä tai ainakin osalla näistä tilaan pizzani. Espoossa on muutama hyvä pizzeria, Helsingissä myös, mutta yllättäen Turussa olen syönyt parhaimmat pizzat ja halvimmat myös! Terveisiä Turkuun, keep up the good pizza!
Se tästä ruoan hypetyksestä. Nyt on jo pakko mennä syömään…
Riisiä ja kanaa…
Posted under NyysBlog
Nää viikot menee niin nopeaan, että ei tässä sekopäisessä dieetissä ehdi muistaa edes tätä blogia!!??
-Vko11-
Yhä dieetillä. Yhä elossa. Tuntuu ikuiselta tämä tie kisoihin. Puoliväli on saavutettu ja menty jo ohikin. Nyt on vaan tietynlainen suvantovaihe menossa. Väsyttää ja masentaa. Kunto ei anna merkkejä mistään ihmeellisestä edistymisestä. Vaikka ympärillä olevat ihmiset väittävät kunnon menevän eteenpäin en näe sitä kuitenkaan itse.
Aamuisin on hetken aikaa suht kuiva ja kireä, mutta heti aamiaisen jälkeen nesteet ja pyöreys palaa kehoon. Nilkat turvoksissa painan lenkkiä menemään. Nesteinen olo on kuitenkin koko ajan tällä hiilarivoittoisella ruokavaliolla. Yritän viedä ajatuksiani muualle. Kotona ja töissä keskityn muihin asioihin ja yritän olla stressaamatta liikoja.
Piirtäminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Ihmisten piirtäminen varsinkin on haastavaa. Lihaksikkaiden hahmojen piirtäminen on jotenkin esteettisesti kiehtovaa. Se onkin varmasti omalta osaltaan tukenut treenaamista. Sitä on mitä piirtää? Conan sarjakuvista nuorena otin mallia omiin piirroksiini ja samalla ihailin taiteilijoiden osaamista.
Olen siis täysin itseoppinut piirtäjä. Minulla ei ollut edes kuvaamataidon tunteja yläasteella saatikka lukiossa vasta kuin ihan viimeisellä luokalla. Tussaaminen on ehkä se tyyli minkä hallitsen parhaiten. Lyijykynillä teen myös paljon luonnoksia ja kuvia. Öljyvärit ovat jääneet vähemmälle, mutta niilläkin olen tehnyt jonkin verran tauluja.
Nyt dieetillä on mukava uppoutua piirtämisen maailmaan ja tehdä projekteja, jotka vievät ajatukset pois arjesta. Taru Pakkotoiston herruudesta osa 1 sai mukavan vastaanoton, joten kakkososaa työstänkin tässä koko ajan. Piirroksia tulee siihen todella paljon ja juoni saa tuulta alleen. Tarinassa seurataan pelastuspartiota sekä muita tapahtumia samanaikaisesti, eli juonikuviot vaatii paljon mietittävää.
Lyijykynällä hahmottelen ensin kuvan. Niitä saattaa tulla useita ennen kuin se on siedettävän näköinen. Kun olen tyytyväinen luonnokseen tussaan sen valmiiksi. Siistin kuvan niin, että pahimmat lyijykynän jäljet on pois tussauksen alta.
Seuraava vaihe on kuvan skannaus koneelle sekä sen muokkaus ja värittäminen. Väritys on ehkä työläin ja aikaa vievin vaihe. Kun kuva on valmis se lisätään Movie Maker ohjelmaan muiden joukkoon ja tarinan tekstit sekä juoni pääsee yhdistymään toisiinsa. Musiikki lisätään viimeisenä ja senkin tulen taas tekemään itse. Uuden osan luulisin olevan julkaisukelpoinen parin viikon sisällä. Katsotaan.
-MN
-Vko12-
Eipä auta itkut markkinoilla. Ruisleipä kalkkuna leikkeellä on melkein yhtä herkullinen… Melkein.
Ensi viikkoon.
-MN