Mika Nyyssölä

- giant killer -

Apr-22-2014

Amino-Pro is BACK!!

Tervehdys!

Pitkään ollaan odoteltu, mutta vihdoin se on saatu takaisin! Nimittäin Amino-Pro Esseintalia on varastossa! Tämä yksi parhaimpia hinta-laatu -suhteeltaan olevia välttämättömiä aminohappoja sisältävä lisäravinne on ollut meikäläisen suosikki pitkän matkaa. Amino-Pro Essentialilla olen hallinnut mahdollisimman optimaalista aminohappokokonaisuutta päivän aterioiden yhteydessä.

Amino-pron jokainen annos sisältää 5g välttämättömiä aminohappoja erinomaisessa tasapainossa kiihdyttämään proteiinisynteesiä ja estämään lihasproteiinien hajoamista. Amino-Pro Essential -valmisteeseen on lisätty B6-vitamiinia ja niasiinia, jotta rakennusmateriaalista saadaan optimaalista hyötyä. Annos Amino-Pro Essentialia (7 g) ennen treeniä estää lihasproteiinien hajoamista harjoituksen aikana ja annos treenin jälkeen nopeuttaa palautumista.

OMG, its full of aminos!!!!

amino is back

Turhaan edes sanon, mutta sanonpa kuitenkin, että ei muuta kuin banneria laulattamaan ja tilaamaan oma pönikkäsi pois!! Eihän sitä tiedä, että loppuvatten perhanat pan, kun niin moni on tätä tuotetta odottanut!

Otetaan siis varaslähtö kun tästähän ei tiedä vielä kovinkaan moni, paitsi sinä, minä ja pari muu!!! :D

Itse otan annoksen (7g), aamulla, päivällä, treenin jälkeen ja illalla. Tämä pitää huolen, että proteiinisynteesi on buustattuna ja lihas naattii!! :) Tulosta syntyy, kroppa kestää kovia treenejä ja palautuminen on niin nopeaa kuin se parhaimmillaan on.

Yes, tästä se lähtee! BOOM BOOM BOOM!!!

Posted under Uncategorized
Apr-20-2014

Loaded cuppia ja käsijumppaa

Heippa!

Tuli eilen kateltua Loaded Cuppia streamina ja näin kuin näinkin sieltä meidän Suomen edustajan, Toni Katajan esiintymisen kovassa finaalissa. Selvää oli, että saksalainen Manuel Bauer näytti vievän sarjan, sen verran iso ja kireä mies oli, mutta Kataja väläytteli kuitenkin massojaan siihen malliin, että kaikki oli mahdollista. Viron Ott Kiivikas oli kireä mutta ei suinkaan niin mallikas kuin edellä mainitut.

Toni tuli kuitenkin kolmanneksi, vaikka itse olisin Tonin sijoittanut vähintään kakkoseksi. Ott vei kakkossijan ja Bauer voitti sarjan. Bauer voitti myös overallin, eli kova jässikkä kaiken kaikkiaan. Onnea vielä Tonille hienosta kisasta ja kovasta taistelusta. Esiintyminen oli konkarille tutusti tyylikästä ja vakuuttavaa. Muihin sarjoihin nähden Tonin sarja eli alle 90kg sarja oli ehdottomasti kovatasoisin. alle 100kg ja yli 100kg eivät yltäneet läheskään sille tasolle kuin Katajan sarja, puhumattakaan -70kg tai -80kg sarjoista. Toki jokaisen sarjan voittajat olivat upean näköisiä, mutta taso oli melkoisen vaihtelevaa, vaikkakin pääasiallisesti miehet olivat kireitä ja poseerasivat hienosti.

Kai Greene oli Guest pousailemassa ja toi lavalle kyllä ihan käsittämättömän ison määrän paksua lihaa. Kaitsu oli vielä yllättävän kireä vaikkei juuri lähiaikoina mitään kisoja vissiin ole tulossa? Täytyy kyllä sanoa, että tuollaisella maailman luokan ammattilaisella on tuo lihasmassa ja rakenne niin eri luokkaa kuin kenelläkään lavalla kisanneella, että ihan nauratti, kun Greene pullisteli siellä niitä supermassiivisia lihaksiaan. Ei siinä vaan yhdelläkään amatöörillä ole mitään asiaa noihin mittasuhteisiin.

Kaitsu ja Bauer yhteiskuvassa, jossa hyvin näkyy tuo kokoero.

kai ja bauer

Itselläni on treenit kulkeneet oikein mainiosti. Jalat ovat yhä ihan soseena toissapäiväisestä myllytyksestä, mutta se on hyvä vaain. Eilen veivattiin olkapäitä kiukulla ja tänään oli vuorossa ojentajat ja haupitsit. Tiukkaa jumppaa oli tiedossa ja sain vähän vetoapuakin “paikalliselta” mörssäriltä, Karilta.

Vastaotepenkki meni suoraan ojentajille ja sain tehtyä ihan sopivan raskailla malmeillakin (2sarjaa 10x130kg) sitä, joka aina on tietyllä tavalla tyydyttävää, vaikkei tässä mitään painoja tuijotetakkaan. Superina pushdown ja dippikone. Jokainen toisto pysäytettiin ja haettiin kunnon supistusta ojentajille. 15+15 sai aikaan sellaiset poltteet että äitiä tuli ikävä. Meinas ihan tippa  tulla linssiin.

mika

Haupitseja herkisteltiin mutkatangolla, jossa tehtiin istuen ja seisten kääntöjä eli mekaanisia pudotuksia. 15+15 toistoilla mentiin 5 hapokasta sarjaa. Meni kädet muuten sellaiseen pumppiin, että sitä tasajalkaa hypähteli aina sarjan lopussa, kun maitohapot kutitteli olkavarsissa. Jatkettiin vielä istuen 10+10 käsipainoilla hauiskääntöä, ensin tasatahtiin ja heti perään vuorotahtiin. Lihaspoltteelta ei taaskaan säästynyt kukaan. 3 kierrosta tuota ja loppuun hammerkääntöä omaan tahtiin.

Hyvin sai kädet tunnottomaksi noilla metodeilla, vaikka mentiinkin vähän tyttömäisillä painoilla treenit läpi. Tässä iässä ja näillä vammoilla osaa jo hieman unohtaa ne egoilut ja hakea lähinnä sitä lihastuntumaa. Pääasia on, että lihas saa kasvuärsykettä ja tulosta tulee. Jätetään ne voimailut niille vahvoille pojille. :D

Posted under Uncategorized
Apr-19-2014

500 toiston reisiojennus

Moi!

Tällä hetkellä kävely sattuu. Se muistuttaa sellaista ankkamaista vaappumista. Reidet ovat shokissa, sillä eilen tuli tehtyä kunnon shokkihoitotreenit etujalkaloisille.

Treenit olivat yksinkertaiset, kaksi liikettä: Reiden ojennus ja jalkaprässi. Ojennuksissa tein sarjaa vain 20 kilolla, mutta toistomäärä oli 500.  Jalkaprässissä tein enää sen mitä jaloissa oli jäljellä.

prässi:

  • 15x 50kg(+60kg kelkka)
  • 15x 100kg(+60kg kelkka)
  • 15x 150kg(+60kg kelkka)
  • 10x 200kg(+60kg kelkka)
  • 10x 200kg(+60kg kelkka)
  • 15x 150kg(+60kg kelkka)
  • 15x 100kg(+60kg kelkka)

Keep going

Jalkaprässissä pidin jalat hyvin alhaalla tason alaosassa, jalkaterät ulospäin ja kantapäät melkein yhdessä. Kelkka tuotiin aivan alas, ass to grass -tyyliin. Jaloista oli mehut aivan totaalisen pois ja sen huomasi hyvin, kun painoa lisättiin jokaiseen sarjaan. 200 kiloa tuntui käsittämättömän painavalta eikä sillä tullutkaan enää kuin 10 toistoa parin sarjan verran.

500 toiston reisiojennus oli itsessään melkoinen urakka. Vaikka painoa oli mitättömät 20 kiloa, se loppua kohden alkoi painaa enemmän ja enemmän. Tauot olivat aluksi minuutin, kaksi ja lopussa noin 2-3 minuuttia. Tein 20 toiston erissä kaikki sarjat vaikka alussa olisikin tullut enemmän. En halunnut lähteä hapottamaan lihaksia sellaiseen kuntoon, että olisivat menneet ennen aikojaan tukkoon. Tarkoitus oli todellakin rasittaa etureisiä tasaisesti sen koko urakan ajan.

Hommaan meni reilu 30 minuuttia ja pumppi etureisissä oli erittäin mojova. Kun vikat toistot sain tehtyä ei etureisissä aluksi ollut mitään kontrollia. Piti kävellä ns. polvet lukossa, koska pienikin polven jousto pudotti minut jaloiltani alas. Mitään pitoa ei reisissä ollut. Hetken levättyäni tein muutaman kyykkysarjan vapaalla tangolla (40kg), koska alunperin tarkoitus oli kyykätä, mutta huomasin, että liike oli erittäin epävakaa eikä tuntunut luontevalta. Päätettiinkin sitten tehdä prässiä, koska siinä ei tarvinnut kontrolloida enää muuta kroppaa vaan keskittyä pelkästään työntämiseen.

Prässi oli hyvä valinta ja siinä reidet alkoivatkin hieman elpyä ja liike osui mainiosti pumpissa oleviin etureiskoihin. Treeniin paloi kokonaisuudessaan sellainen hieman reilu tunti ja jalat olivat kaikin puolin soseutettu. Takareidet eivät saaneet juuri mitään osumaa elikkä idea onnistui siis mainiosti, koska tarkoituksena olikin eristää etureidet niin hyvin kuin mahdollista. Maanantaina sitten takareidet vuorostaan saa “turpiin”, joten niiden aika on vielä edessä. :D

Seuraava etureisitreeni mennäänkin aivan toisenlaisissa tunnelmissa. Isompaa liikettä ja isompaa rautaa. Näin pidetään lihas varuillaan ja pakotetaan se tekemään työtä. Shokkihoitoa kannattaa silloin tällöin kokeilla kukin tahollaan ja fiilistellä sitten seuraavina päivinä sitä olotilaa kun reidet ovat pelkkää hyytelöä!

Posted under Uncategorized
Apr-18-2014

Uusi PWO! – Ripped Hardcore Liquid

Moi

Fitnesstukulla on jälleen tarjota jotain uutta tuotetta markkinoille. Ripped Hardcore on tuttu kapseleina, mutta nyt siitä on tehty aivan loistavan hyvän makuinen juoma, Ripped Hardcore Liquid!

Ripped Hardcore Liquid:

  • Terävä fokus treeneihin – täydet 300 mg kofeiinia per pullo
  • Sokeriton ja kaloriton – täydellinen dieetille!
  • Kätevä, kierrätettävä PET-pullo
  • Virkistävä hiilihapotettu juoma fantastisilla makuvaihtoehdoilla
  • 1000 mg tauriinia per pullo

Jääkylmä Rippedi on törkeen hyvän makuinen! Tilaa se bannerin kautta!

ripped liquid

Monet PWO:t ja energiajuomat sisältävät usein runsaasti sokeria ja kaloreita, mikä ei ole toivottavaa dieetillä tai ympäri vuoden ravinnonsaantiaan tarkasti seuraavan urheilijan elämäntyylissä. Teimme Ripped Hardcore Liquidista sokerittoman, jotta voit käyttää sitä treeniesi tukena ja piristämään väsynyttä olotilaa olit sitten dieetillä tai et!

Yksi pullo sisältää 300 mg kofeiinia, mikä auttaa saavuttamaan veitsenterävän fokuksen koko treenien ajan. 1000 mg tauriinia nostaa vaikutusta entisestään, ja kalsium, kromi sekä vihreä tee- ja inkivääriuute antavat voimakkaan energiaa ja fokusta nostavan synergian!

Pisteenä i:n päälle, Ripped Hardcore Liquid edistää rasvanpolttoa, mikä tekee siitä täydellisen lisän edesauttamaan rankan dieetin onnistumista.

Ripped Hardcore Liquid on kevyesti hiilihapotettu juoma, joka antaa virkistävän tunteen ja makuelämyksen!

Annostus: Juo 1 pullo Ripped Hardcore Liquidia milloin tahansa kun tarvitset energialisän. Suositellaan nautittavaksi ennen harjoittelua parhaan fokuksen saamiseksi. Älä nauti lähellä nukkumaanmenoa sillä tuotteen kofeiinipitoisuus on korkea. Älä ylitä maksimiannostusta (1 pullo/24 h).

Piristää muuten ihan sairaan hyvin. Huitaisin työpäivän jälkeen yhden pullon kylmää rippediä himassa ja vartti sen jälkeen olin just sopivan energinen lähteäkseni jumpille. Ja treenit sujui ä ä r i m m ä i s e n hyvin!! Octanea tietty treenin aikana (sekin tarjouksessa vielä, vink vink) ja Creakongia (myös tarjouksessa) palkkariin niin palautuminen ja kehitys on taattu. Otan itseasiassa tällä hetkellä 3x5g creakongia päivässä, eli ennen, treenin aikana ja jälkeen treenin. Creakong lisää kivasti painetta lihaksiin nestee muodossa ja pumppi on huomattavasti parempi sen avulla.

Suosittelen testata näitä tuotteita, sillä nämä ovat ensinnäkin kohtuu hintaisia ja toiseksi, nämä toimivat. Todella moni on tullut mulle ihan IRL kertomaan, että näistä (octane, creakong) on saatu paljon hyötyjä irti ja mikä tärkeintä kehitys on jälleen lähtenyt käyntiin!

Okei, nyt rippedi huiviin ja jalkareeneihin! Bada BOOM!!

Posted under Uncategorized
Apr-15-2014

Treenaamisen syyt – Jatkaako vai luovuttaako?

Helou!

Hey, muistitko muuten, että se super hyper tehokas intra, Octane, on vielä  tarjouksessa? Kyllä, se irtoo -30% alennuksella, joka on enemmän kuin mahtavaa. Itse naatiskelen sitä reenin aikana ja pidän huolen, että kroppa sietää kovan kurituksen koko reenin läpi!

Tilaa Octane ja muut herkut bannerin kautta!!

octane supertarjous

Mutta sitten itse aiheeseen:

Vuosia on tullut treenattua ja vuosia on tullut myös sivusta seurattua vaihtelevaa porukkaa salilla. Jotkut jaksavat pidempään ja toiset kadottavat motivaationsa ja intonsa treenaamisen jo alkumetreillä. Mikä siinä on, että toiset säilyttävät intonsa ja toiset yksinkertaisesti luovuttavat?

Olen ajan kanssa tullut sellaiseen tulokseen, että pääasiallisesti ne treenaajat, jotka jaksavat treenata vuodesta toiseen ja ylläpitävät motivaatiota ovat useimmiten löytäneet tarkoituksen treenaamiselle. Voimakkaat syyt ja tavoitteet ylläpitävät halua jatkaa treenaamista silloinkin, kun se tuntuu raskaalta, arkiselta, tylsältä tai ennen kaikkea turhalta.

Miksi toiset sitten luovuttavat?

Oman fysiikan muokkaaminen on aikaa vievää puuhaa. Ilman syitä tai tavoitteita syntyy nopeasti turhautumisen tunne. Varsinkin, jos taipumusta on  mukavuudenhalulle. Itsekurin puute, kärsimättömyys ja treenaaminen ilman tarkoitusta usein johtavat luovuttamiseen.

Kysy itseltäsi miksi?

Miksi treenaan? Anna treenaamiselle syy. Haluan treenata, koska haluan kasvaa isommaksi, vahvemmaksi. Haluan treenata, koska kilpailen lajissa jossa tarvitaan voimaa, lihaksia, jne. Haluan treenata, koska haluan saavuttaa kropan josta voin olla ylpeä. Haluan treenata, koska yritän kuntouttaa itseni onnettomuuden/loukkaantumisen jälkeen. Haluan treenata koska se antaa minulle hyvän olon.

Tavoitteiden asettaminen itselleen antaa myös syyn. Lähde liikkeelle pienemmistä ja realistisista tavoitteista.  Realistisiin tavoitteisiin pääseminen on helpompaa kuin epärealistisiin. Jos tavoite tuntuu liian kaukaiselta, voi se itsessään olla syy luovuttamiselle. Tavoitteeseen pääseminen on palkitsevaa ja lisää motivaatiota jatkaa jälleen kohti seuraavaa etappia.

Salille yleensäkin mennään treenaamaan, koska sille on jokin syy. Tavoitteet rakentuvat sitten siellä ollessa. Ilman näitä katoaa itse tarkoitus koko harrastukselle.

Motivaatio

Ratkaisevan tärkeää jatkamiselle tai luovuttamiselle on pystyykö treenaaja löytämään itselleen motivaation. Luonnollisesti tietyt ihmisluonteen ominaisuudet edesauttavat motivaation löytämistä ja ylläpitämistä. Itsekuri, kärsivällisyys ja halu saavuttaa jotain vievät eteenpäin.

Intohimo asioihin ruokkii motivaatiota. Yleensä ihmiset, joilla on intohimo johonkin, saavat sen parissa myös huomattavasti aikaiseksi. Fanaattisuus luo jo sairaalloisia piirteitä, yliruokkii motivaatiota ja saattaa jopa vääristää tavoitteita. Tosin ripaus fanaattisuutta on varmasti jokaisen menestyjän luonteessa.

motivation

Tällä kirjoituksella lähinnä pohdin elementtejä niihin ratkaisuihin mitä ihmiset tekevät jatkamisen ja luovuttamisen välillä.  Minulta hyvin usein kysytään, millä sitä motivaatiota löytäisi jatkamaan saliharrastusta. On niin äärimmäisen turhauttavaa välillä treenata, kun kehitys ja tavoitteeisiin pääseminen on niin hidasta. Usko minua, mä tiedän, että se on hidasta. Mä olen vuodesta 1992 treenannut ilman mainittavia taukoja eli yli 22 vuotta ja kehitys on välillä junnannut niin totaalisen paikoillaan että itku on meinannut tulla. Se on vähintäänkin turhauttavaa.

Turhauttavampaa se on kun näkee toisten kehittyvän vielä nopeammin kuin itse. Tietysti meissä on eroja ja toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset. Kaverisi saattaa puolet vähemmällä vaivalla mennä tuloksissa ohitse ja kasvattaa isommat lihakset yhdessä vuodessa kuin sinä kolmen vuoden yhtäjaksoisella rääkkäämisellä.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tämä treenaaminen ole sinun juttusi. Se tarkoittaa vain sitä, että sun kohdalla samoihin tuloksiin pääseminen vie vaan kaksi kertaa kauemmin aikaa. Ja tämä tarkoittaa, että sulla pitää olla sitä RAUDAN LUJAA kärsivällisyyttä ja halua saavuttaa tuloksia, niitä kovia tuloksia, joista voi olla ylpeä.

Itse ajattelen tätä prosessia pitkällä aikavälillä. Tarpeeksi kauan kun veivaa ja vääntää asioita, niin ne tuppaa jossain vaiheessa tuottamaankin tulosta. Salaisuus onkin siinä, ettei luovuta. Jos minäkin olisin luovuttanut niin tuskin mä tässä edes kirjoittaisin siitä, ettei pidä luovuttaa? Olenko mä sitten saanut tulosta aikaiseksi? En mä tietenkään mikään Mr. O ole tai Pro, mutta SM-kulta, PM-kulta ja GP-kulta amatöörispoudauksessa kertovat sentään jonkin näköisistä aikaansaannoksista?

Se koulukiusattu, 50-kiloinen, 160 senttinen rääpäle, joka astui 1992 tammikuun 1. päivänä pieneen kellarisaliin Karjaalla, tuskin olisi kenenkään mielestä pystynyt saavuttamaan mitään. Ainoastaan tämä rääpäle itse haaveili lihaksista ja itsevarmuudesta. Lihaksista, joilla kompensoisi lyhyttä runkoa ja itsevarmuudesta vaikka uskaltaa jutella tyttöjen kanssa.

Usko itseensä ja siihen, että sitkeällä yrittämisellä voidaan saavuttaa jotain, piti tämän rääpäkkeen visusti salilla. Vuosi vuodelta kuitenkin lihas kasvoi ja voimaakin tuli. Hitaasti mutta varmasti. Sanonta kuuluu, että ”tyytyväisyys tappaa kehityksen”. Kohdallani tyytyväisyyttä ei löytynyt koskaan, eikä sitä löydy vieläkään ja siksi sitä kehitystä tulee vieläkin vaikkakin hitaasti kuin seuraisi kilpikonnien valssia meressä. Kun peiliin katsoo, sieltä katsoo takaisin kaikki ne epäkohdat ja virheet. Näitä on yhä työstettävä ja hiottava sitä täydellistä fysiikkaa. Tämä työ on loputonta ja nämä epäkohdat ja virheet ovat niitä syitä, jotka ohjaavat minut salille yhä uudestaan ja uudestaan.

Anna siis itsellesi syy mennä salille, aseta itsellesi tavoitteet siellä. Luo motivaatio ja pidä sitä yllä . Älä luovuta, älä turhaudu. Löydä tarkoitus treenaamiselle. Ole kärsivällinen, sillä vain pitkäjänteinen työ tuo tulosta!

Posted under Uncategorized
Apr-14-2014

Fitnesstukku Fitness Classic 2014 – BB -raportti by Mika Nyyssölä

Tervehdys!

Kulttuuritalolla kilpailtiin jälleen tuttuun tapaan kehonrakennuksen Masters Sm tittelistä sekä mukana oli erittäin kovatasoinen yleissarja.

Mielenkiintoiseksi viikonlopun teki kovat comeback -nimet sekä muutama äärimmäisen kova yleissarjan nimi, joiden keskinäiset kamppailut olivat nannaa silmille!

Historian havinaa

Ensimmäistä kertaa ikinä saimme todistaa kahden legendaksi muodostuneen kehonrakentajan kaksinkamppailua ja paluuta kisalavoille pitkien taukojen jälkeen. Mastersit olivat muutenkin täynnä erittäin hyvännäköistä ja laadukasta pihviä.

Masters kehonrakennus SM 40-vuotiaat – 80 kg

1. Tommi Kaukinen, Team Sportnutrition.fi, Sipoo
2. Mark Cosgrove, Team GPG, Godby
3. Harri Indus, Team Sportlife, Helsinki

masters 40 alle 80kg

Tommi Kaukinen palasi lavoille ehkä paksumpana kuin koskaan. Mies oli todella iso, mutta ehkä hieman jäin kaipaamaan sitä änkyräkireyttä. Muuten paketti oli loistava ja Tommi oli tahkonut “vanhoilla päivillään” ihan käsittämättömän paljon pihviä lisää runkoonsa! Voitto irtosi kuitenkin helponnäköisesti tuolla paketilla ja siitä on hyvä jatkaa! Mark ja Harri olivat ihan ok kunnossa, mutta missään nimessä eivät pystyneet hätyyttelemään ykkössijaa. tällä kertaa kamppailu oli kakkossijasta ja sen vei Mark Harrin jäädessä tällä kertaa viimeiseksi.

Masters kehonrakennus SM 40-vuotiaat – 90 kg
1. Jarkko Hinkkanen, Steel Club ry., Jyskä

2. Marko Penttinen, Team Mayor´s, Helsinki
3. Teemu Koskinen, Team Kontio, Kouvola
4. Harri Nuora, Team Solana, Espoo

masters 40 alle 90kg

Alle ysissä kisattiinkin jo tasaisemmassa sakissa. Ykkössija ei ollutkaan niin selviö sillä kova kisa käytiin Hinkkasen Jarkon ja Penttisen Markon välillä. Alle ysin vei kuitenkin “rankaisija” tyylikkäällä paketillaan. Tunnen Jarkon hyvin, koska olen ollut kisaamassa hänen kanssaan aikoinaan Oslon kansainvälisissä Grand Prix -kisoissa joissa taso oli aivan huikea. Molemmat meistä otti oman sarjansa kultamitalit! Näin myös tänään Jarkon kohdalla ja oli valtavan suuri kunnia antaa Jarkolle kultapysti ja onnitella miestä voitosta.

Jarkko on aina tullut tyylikkään näköisenä kisoihin. Mies on kireä, esiintyy rauhallisen tyylikkäästi ja fysiikka on kauniissa balanssissa ilman mitään heikkouksia. Kireys on aina ollut Jarkon forté ja nytkin kroppa oli kuiva, säikeillä ja hienosti paineinen.

Kulta siis Jarkolle ja hopea Markolle. Markon yläkerta oli jäätävä. Kädet todella paksut ja mies oli saanut itsensä todella kireeksi. Mahtavannäköinen kisaaja. Jalat ehkä aavistuksen jäljessä massiiviseen yläkertaan nähden ja se ehkä saattoi ratkaista kisan Jarkon eduksi?

Teemu Koskinen ja Harri Nuora olivat molemmat hieman pehmeähköjä verraten Jarkkoon. Teemun jalat tosin olivat kivan pyöreät ja lohkesivat nätisti. Myös vapari oli hauska ja mies esiintyi todella hienosti.

Masters kehonrakennus SM 40-vuotiaat + 90 kg
1.  Tommi Heinonen, Team Sportsnutrition.fi Riihimäki
2. Kimmo Rautio, Team DreamFit Squad, Nokia
3. Jari Aho, Team Bull Factory, Lappeenranta
4. Timo Nissinen, Team Bodyruusteri, Leppävirta
5. Tero Närvä, Team Sportlife, Jurva
6. Hannu Harjula, Team Solana, Helsinki

masters 40 yli 90kg

Seuraavaa sarjaa odotin todella paljon. Siinä tiensä lavoille löysi vihdoinkin Tommi Heinonen, joka on allekirjoittaneen esikuva ollut jo vuodesta 2003, kun itse aloittelin bodausuraani. Mies on pedantti omasta kisakunnostaan, eikä suo yksinkertaisesti mitään armoa, jos päivän kunto ei itseään tyydytä. Takahuoneesta ollaan käännytty kohti kotia useita kertoja, kun lavakunto ei ole ollut juuri se mitä ollaan haettu. Tämä jos mikä kertoo Tommin järjettömän kovasta itsekritiikistä, mutta samalla voitaisiin miettiä, että kuka toisaalta edes haluaa mennä lavalle silloin, kun sinne ei ole asiaa? Jos vain voitto voi sammuttaa sen äärimmäisen rajun palon lajia kohtaan, niin silloinhan vain kirkkainta mitalia lähdetään tavoittelemaan, kaikki muu on silkkaa häviötä.

Tällä kertaa asiat tehtiin aivan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin ja Tommi sai “espanjalais värisillä” taustatuillaan jopa nettikansan hämilleen sekä foorumeilla hirvittävää väittelymyrskyä, kun mies hieman valotti treenitapojaan sekä valtavia kalorimääriään dieetillä. Oli metodit sitten mitkä tahansa, ne näyttivät tuottavan tulosta ja Tommi nousi Kultsan lavalle kovempana kuin koskaan aikaisemmin.

Sarjassa ei oikeastaan ollut ketään joka olisi ollut lähelläkään Tommin kireyttä. Toiseksi tulleen Kimmo Raution massat ehkä olivat yläkerrasta pyöreät, mutta bodaus ei ole pelkkää massaa vaan mukana pitää olla se änkyräkireys ja se puuttui Kimmolta.

Tommi siis vei rutiininomaisesti sarjansa ja todisti jälleen kerran, että kovalla työllä ja tinkimättömällä omistautumisella voidaan saavuttaa se kirkkain mitali! :D

Masters kehonrakennus SM 50-vuotiaat
1. Jari Laine, Team Classic Gym, Pirkkala
2. Juhani “Don” Herranen, Team Manninen, Oulu
3. Jari “Boogie” Mustonen, Team Bodyruuster, Leppävirta
4. Mikael Kulju, Team Wellneteus, Vaasa

masters 50

Seuraava sarja toi sitä aiemmin mainitsemaani historian havinaa, sillä lavalle nousivat Juhani “don” Herranen sekä Jari “Boogie” Mustonen. Molemmat tekivät kauan odotetut comebackit. Boogien viimeisistä kisoista ei sentään ollut yli kymmentä vuotta, mutta Don kisasi edellisen kerran 2000-luvun alussa eli vuosikymmen sitten. Moni nykyisin lajia seuraava ei varmaankaan edes tiennyt Juhanin olemassaoloa, mutta nyt uskoisin kaikkien tietävän!

Boogien taival lavoille ei ole ollut helppo. Mies on saanut kokea ehkä enemmän *askaa kuin kukaan muu huippu-urheilija tässä maassa. Boogie nousi lavoille lähes kirjaimellisesti kuoleman porteilta. Mies on läpikäynyt paksusuolen syövän sekä munuaissiirron ja näistä huolimatta treenannut ja käynyt töissä koko ajan! Hatunnosto siitä peruskallion kovasta tahdonvoimasta mitä Boogie omistaa. Siinä ollaan syljetty manalan lautturia päin naamaa ja sanottu viikatemiehelle, että mun aika ei vielä ole, painu takaisin sinne *elvettin!

Historian lehdet siis havisi ja lenteli kun nuo konkarit nousivat Jari Laineen ja Mikael Kuljun kera lavalle. Upeeta showta oli kerrassaan ja Boogie vilautteli jälleen vanhaa flirttailevaa poseeraustaan kun Herranen tyylilleen uskollisena teki poseeraukset sekä siirrot klassisen tyylikkäästi, Frank Zanemaista old schoolia, jota ei voi kuin ihailla.

Kisan vei ehkä yllättäen Jari Laine vaikka lavalla kipinöivätkin vanhat suurmestarit. Jari oli balanssissa ja kokonaisuutena ehkä sitten kovin. Itse olisin laittanut miehet eri järjestykseen, mutta minäpä en olekaan tuomari, joten pidän suuni kiinni. ;)

Don tuli toiseksi ja voi veljet pakko vielä mainita, että miehen tuplat edestä saa meikäläisen kyllä hiljaiseksi. Donin hauiksen huiput ovat niin uskomattomat, että toisia saa hakea!

Boogie otti pronssia. Miehen vapari oli mahtava ja showmiehen elkein otti jälleen yleisön mukaansa. Boogien lavakarisma on vertaansa vailla. Siinä on sellaista jännää säpinää ja kipinää, jota ei oikeastaan kukaan muu saa aikaiseksi. Onko se sitten komeat kasvonpiirteet, pilke silmäkulmassa vai joku selittämätön alfaurosmainen signaali jota Boogie lähettää yleisöön? Oli miten oli, Mustosen 50. kisa on käyty ja nyt on paluu arkeen. Onnitellaan miestä vielä kertaalleen!

Bodybuilding (SUPER)
1. Tommi Heinonen, Team Sportsnutrition.fi Riihimäki
2. Toni Kataja, Team Sportlife, Riihikoski
3. Jarkko Hinkkanen, Steel Club ry., Jyskä
4. Ilkka Juvela, Team Fitfarm, Tampere
5. Marko Penttinen, Team Mayor´s, Helsinki
6. Jari Laine, Team Classic Gym, Pirkkala
7. Jari Stingl, Team Sportsnutrition.fi, Espoo
8. Jarkko Valtonen, Team Manninen, Pori
9. Jari Aho, Team Bull Factory, Lappeenranta
10. Timo Kivelä, Tervakoski
11. Teemu Koskinen, Team Kontio, Kouvola
12. Harri Nuora, Team Solana, Espoo
13. Mikael Kulju, Team Wellneteus, Vaasa
14. Hannu Harjula, Team Solana, Helsinki

super sarja

Tätä yleissarjaa oltiin odoteltu. Netissä palkintoja oltiin jälleen jaeltu jo etukäteen mutta paikan päällä tunnelma oli odottavan jännittynyt! Lavalle nousi ennätysmäärä miehiä. En muista koska viimeksi olisi keväällä näin suuri joukko yleisen sarjan bodarieta tullut yhtä aikaa lavalle.

14 miestä täytti näyttämön paksusta lihasmassasta ja yleisö villiintyi. Vertailuja käytiin miesten välillä ja lopulta saatiin finalistit selville. Itse näin kamppailun kovimman kärkitaiston käytävän Jarkon, Tommin ja Toni Katajan välillä. Lopulta kiivain kisa ja vertailu oli siinä kumpi voittaa, Toni vai Tommi?

Toni Kataja on jäätävä. Palkintojen jaossa Halmon Antin kanssa keskustelimme Katajan jaloista. Todettiin, että ne pitäisi lailla kieltää, ovat niin hävyttömän kokoiset! Eihän niistä saisi edes hyviä pihvejä pannulle, kun ovat niin sitkeitä ja täynnä säikeitä. ;) Toni on kokonaisuutenakin aivan käsittämättömän täydellinen. Pro-tason jalat, upeat olkapäät ja paksut kädet. Rakenne ja muoto on silmiä hivelevää. Myös vapaaohjelma oli todella hieno ja huoliteltu. Pidin siitä erittäin paljon.

kataja

Tommi, kuten jo aiemmin sanoin, oli jäätävän paineinen ja kireä lavalla. Tommin paketti on niin kova ja betonisen raaka, että tuota fysiikkaa katsoo monttu auki. Kisa oli uskomattoman tasainen ja rehellisesti, ennen kakkossijan julistamista en itse osannut sanoa, kumpi vie voiton, Tommi vai Toni. Tällä kertaa voiton vei Tommi Heinonen. Tommilla oli vielä syntymäpäivät samana päivänä, joten kaksoiskulta oli varmasti mieluisa synttärilahja?

heinonen

Kisat olivat upeat ja oli hienoa seurata niitä VIP paikoilta, koska olin kaiken lisäksi nakitettu jakamaan palkintoja. Väliajalla sattui vielä outo vertailukin, joka nyt on tässä pakko aukaista. ;)

Savolaisen Marko pisti kesken Kultsan kisojen pystyyn kisan “kenellä Suomen kovin selkä”? Marko viittasi taannoin pakkiksella käytyyn keskusteluun, jossa jostain syystä Nyyssiksen ja Antti Halmon selät joutuivat kiistan keskelle, kumman selkä olisi Suomen “kovin”. Savolainen halusi vielä sekoittaa pakkaa ja kutsui mukaan super leveän Mikko Ovaskaisen sekä yleisössä istuneen järeän massahirviön IFBB Pro Timo “Turbo” Honkalan! Pienen empimisen jälkeen pojat saatiin lavalle ja paidatkin lähti pois.

selät

poijjaat

Posted under Uncategorized
Apr-11-2014

Vihreä voima!

Morooo!

Huomenna se on sitten kisapäivä Kultsalla. Kaikki messiin vaan. :D

Kisoilla on se jännä vaikutus, että se boostaa kyllä omia treenejä ihan kipeesti. Sitä saa ihan kauheen kipinän jumppaamaan kahta kovempaa. Toinen efekti kun näkee noita sikakireitä kisaajia on, että sitä haluaa itsekin poltella vähän rasvoja, varsinkin ku tuo kesäkin kohta kolkuttelee.

Siitä tulikin mieleeni, että yksi ehkä tehokkaimpia lisäravinteita cuttailuun on ehdottomasti Vihreä Tee -valmiste. Vihreä tee on voimakas termogeeninen lisäravinne, joka tehostaa aineenvaihduntaa. Rasvanpolton kannalta tärkeintä on nimenomaan aineenvaihdunnan jatkuva ylläpitäminen. Vihreä tee -kapselit pitävät huolen siitä, että metabolia pysyy käynnissä vaikka kalorit putoasivatkin miinuksille.

Tällä hetkellä saat Fitnesstukulta Vihreä Tee -kapseleita aivan törkeän edulliseen hintaan! Ironmaxxin Green Tea -kapselit (2 purkkia) saat -50% alennuksella. 27,90 (norm. 55.80 €) / 2 purkkia (130caps/prk).

Ei muuta ku bansku laulamaan virsiä ja käy hakemassa ittelles kunnon rasvanpolttajat!!

green tea tarjous

Posted under Uncategorized
Apr-10-2014

Ajatusjumi – Aivot sammuivat

Moro!

esipuhe

Just nyt on aivot niin totaalisen tyhjänä, ettei oikein mitään fiksua sanottavaa tunnu sieltä tulevan ulos. Kaikenlaista piti tänäänkin tänne kirjoitella, mutta nyt kun asioita ajattelee, ei millään kykene edes aloittamaan. Writers block vai miten se oli? Se tässä taitaa olla. Ehkäpä mä nyt vaan annan ajatuksen virrata enkä edes yritä rakentaa mitään juttua mistään. Eli tiedossa siis ajatuksen virta -bloggaus missä aiheesta toiseen siirrytään ilman mitään aasinsiltoja eikä jutuissa ole mitään järkeä saati logiikkaa.

No niin. Ja taas aivot polkaisi tyhjää. Ei *ittu. Okei, yritetään. Kuuntelen just nyt Pink Floydia, The Wall -albumia ja mitenkä osuvasti biisin nimi on Empty Spaces, kuten pää tällä hetkellä. Tähän ku sais vielä lasin viiniä ja jotain naposteltavaa niin olis täydellistä. Ehkä sit illalla… Vois melkeinpä avata pullon ja käynnistää GTA Vitosen. Kuinka nastaa se onkaan, kun pistää pelin päälle, hukuttautuu Los Santosin värikkääseen ja äärimmäisen massiiviseen maailmaan, puuhastelee mitä nyt keksiikään tai etenee pääjuonten aallokossa? Pikku suolasta purtavaa käden ulottuvilla ja pullo jotain halpaa ja hyvää punkeroista?

los santos

los santos 2

Uuh, aamuyöstä kömpisi pikku pöhnässä sänkyyn kun olis jälleen aiheuttanut megaluokan takaa-ajon poliisi ja armeija kintereillään. Snaippailla viattomia kadullakävelijöitä ja ajaa järkyttävällä ylinopeudella kaiken mahdollisen yli jalkakäytävillä. On niin mainiota vain sammuttaa koko peli ja todeta, että massamurhaajan elämä ei olis kauheen kivaa, kun sitä poliisihelikopteria ei saa sitten niin millään karistettua kintereiltään. Myös renkaat tyhjäksi puhkottuna on niin maan pirullista ajaa armeijaa pakoon.

Joskus, kun pelin käynnistää pitkän tauon jälkeen, tietysti hyppää autoon ja lähtee liikenteeseen, sitä haluaa ihan namustella aluksi ja ajaa oikein liikennesääntöjen mukaan. Punaisten valojen kohdalla kiltisti pysähtyy ja odottaa että vihreät vaihtuu. Tätä kestää yleensä maksimissaan se pari, kolme minuuttia ja sit lähtee lapasesta. Autolla mennään aina talla pohjassa ja mutkat kuitataan jalkakäytävän kautta. Heh hee, on se niin nastaa…

Sit telkkarista.

Oi voi että, kuinka siistiä se onkaan, kun Game of Thrones on alkanut! Tää ekakin jakso oli niin mainio. Oli heti alussa tissiä ja naisen uumaa, oli uhmakkaita lohikäärmeitä ja tietty Aryan ja “The Hound”in taivalta seurattiin siinä samalla. OI että kuinka lopun teurastus olikaan niin namia! Tästä kaudesta tulee jälleen upea mutta valitettavan lyhyt, koska kenelle nyt oikeasti riittää, että jokainen kausi typistetään kymmeneen jaksoon?

hound

Ekaa kertaa koskaan aikasemmin sitä jäi kaipaamaan Walking Deadia. Tää viimeisin kausi oli kerta kaikkaan loistava. Kausi alkoi ehkä hieman tylsähkösti mutta paransi loppua kohden ihan kipeen hienosti.  Vika jakso oli kaikin puolin niin loistava, että voi vain arvailla miten seuraava kausi lähtee käyntiin. Siihen tosin menee vielä pitkä aika.

Sit sarjoista vielä. Olen niin totaalisen pettynyt, kun kuulin Varastonmetsästäjät-sarjan olevan näyteltyjä. Se Yuuuuup-mies paljasti jossain haastattelussa kuulemma, että ne tavarat ovat ennalta laitettu sinne ja sit ne muka esittää ylättynyttä vaikka omistavat ne arvoesineet jo etukäteen. Voi mikä harmi. Mä kun olin niin innoissani, kun sitä ihan jännitti, että mitähän sieltä taas löytyy. Se oli kuin olis lapsi jälleen ollut ja avais kindermunaa odottaen sitä mageeta lelua.

Mitä leffapuolelle kuuluu? En ole pitkiin aikoihin seurannut mitään tulevia leffajuttuja. Onko sieltä hollywoodista tulossa nyt mitään varteenotettavaa leffaa? Kesä on vissiin aina hieman tylsää aikaa leffojen ilmestymisajankohtana. Syksy, talvi ja varsinkin joulukuu on niitä aikoja kun kaikki megaluokan leffat tulevat ulos.

Onkohan niitä uusia Star Warseja vielä edes aloitettu kuvailemaan? Mites sen uusimman Terminaattorin kanssa? Höbitin kolmas osa tietty tulee vuoden lopulla ulos, sen tiedän. Mutta onko sieltä nyt tulossa mitään sellaista jota vois alkaa jo bokserit märkänä odottelemaan?

Tekis niin mieli poronkäristystä, perunamuussia ja puolukkasurvosta. Lohikeittoa tein viime viikolla, mutta se kuulemma haisee pahalle. Sitä ei saa tehdä liian usein, kun samassa taloudessa elävät eivät tykkää keiton hajusta. Et höh sentään. Tillilihaa vois jokupäivä tehdä, ai että se on niin hyvää! Lauantaina kisojen jälkeen on ihan pakko päästä nautiskelemaan sushista. Sen jälkeen saattaa olla vielä illan GTA V-sessio tarpeen?

Odotan kesää ehkä enemmän kuin koskaan. Tää odotus on tuskaista. Aurinko näyttää ulkona paistavan ja ilma näyttää lämpimältä. Totuus on kuitenkin karmaiseva, sillä hyytävä tuuli piiskaa naamaa kyllä niin reippaasti, että sitä muistaa hyvin olevansa vielä alkukeväässä. Helteet tänne ja mahdollisimman pian, mulla nimittäin alkaa kohta kesälomat! :D

Jälkipuhe

Ei näköjään tästäkään bloggaussessiosta ihan maailman paskintakaan tullut, vaikka aivot oli narikassa. Kiitän sinua lukija, joka jaksoit lukea tämänkin aivopierutuksen läpi. Ens kerralla yritän julkaista jotain vähän järkevämpää materiaalia. Kiitos ja anteeksi.

Posted under Uncategorized
Apr-9-2014

Tasapainoilu elämän ja treenaamisen välillä

Moi!

Treenaaminen on aina hyvästä ja asialle omistautuminen toki edistää tuloksia ja kehittymistä. Itse olen huomannut, että tietynlainen tasapaino on kuitenkin pidettävä yllä, ettei homma mene fanaattiseksi. Jos elämällä on vain vähän sisältöä ja senkin täyttää pelkästään harrastuksella, voi sillä olla pahimmassa tapauksessa kohtalokkaitakin seurauksia.

Oli harrastus mikä tahansa, alussa se on ihan mielettömän täyttävää ja motivaatio on huipussaan. Tämä on tietysti aivan normaalia kaikilla. Joillain into sitten hiipuu, toisilla hyvinkin nopeasti, toisilla ehkä hitaammin ja joillain into ja motivaatio säilyy vuodesta toiseen.

Puhutaan bodymunkkeilusta. Tämä on jo muodostunut tietynlaiseksi käsitteeksi. Bodymunkki on henkilö, joka kokee saliharrastuksensa kaiken kattavana elämän sisällön tuojana. Millekään muulle ei ole aikaa ja käytännössä mikään muu ei saa bodymunkin elämässä jalansijaa, ellei se jollain tapaa edistä/optimoi treenaamista, kehitystä tai palautumista. Itse luokittelen tällaisen bodymunkkeilun melkolailla fanaattiseksi touhuksi.

Bodymunkki karsii elämästään pois kaiken turhan ja pyrkii rakentamaan jokaisen asian niin, että se edistäisi vain ja ainoastaan bodailua. Sosiaalinen elämä on turhaa, sen bodymunkki poistaa ensimmäisenä. Ainoastaan, jos tiedon jakaminen ja treenaamisesta pohtiminen foorumeilla luokitellaan sosiaaliseksi elämäksi, vain silloin se on suotavaa. Mikä tahansa juhliminen tai yhdessä viihtyminen hakien aistillisia nautintoja on ylipäätään turhaa. Alkoholia ei voi nauttia, koska siinä on turhia kaloreita. Ravinnon määrä sekä makroarvojen jakautuminen on optimoitava ja ruoka-ajoista on pidettävä tiukasti kiinni. Roskaruoka ja snägäröinti on ehdottomasti kiellettyä. Mikään ruoka ei hakeudu bodymunkin suuhun ellei siitä olla ensin tarkistettu makroarvot ja käytetty puntarilla.

Jos bodymunkilta kysyisi, mitä muuta se tekisi jos ei voisi bodymunkkeilla, vastaus olisi varmastikin: Muuta vaihtoehtoa ei ole. Bodymunkkina eläminen on ainoa asia mitä voi tehdä.

balance

Tämä voi olla ehkä hieman kärjistettyä, mutta jossain tapauksissa vastaavanlaiset asiat voivat olla ihan arkipäivää. Olen aina pohtinut, että kun urheilija omistautuu omalle lajilleen ja menestyy siinä niin menestyksen huipulla tuskin tulee ajateltua tulevaisuuttaan: entäs sitten kaiken tämän jälkeen? Monet huippumenestyjät ovat nuoresta pitäen tehneet kaikkensa lajinsa eteen, eikä mikään muu ole ollut tärkeää elämässä. Mitään muuta ei toisin sanoen osata edes tehdä. Menestyminen ja huipulla oleminen on kuitenkin melkoisen lyhyt ajanjakso elämässä, sen jälkeenkin on oltava elämää ja sisältöä elämälle. Joissain tapauksissa huippu-urheilija sortuu pulloon, kun elämällä ei ole enää merkitystä eikä sisältöä. Se jos mikä on valitettavan surullista. Näitä tapauksia tunnemme jopa Suomessakin useita.

Bodaus nyt on melkoisen marginaalinen harrastus, mutta siinäkin voidaan mennä ääripäihin. Treenaaminen voi olla kaikki kaikessa ja se voi hallita elämää suuressa määrin. Mitä jos tapahtuu jotain, joka estää treenaamisen, kuten esim loukkaantuminen? Putoaako elämältä pohja? Onneksi bodaus ei Suomessa ole vielä ammatti josta tienaisi rahaa, joten pääosa meistä bodareista tekee bodauksen ohella normaalia päivätyötäkin. Siltikin harrastus, jolle on antanut aikaa ja vaivaa saattaa olla asia, josta ei haluta luopua. Kisaaminen esimerkiksi on asia josta ei millään haluta luopua. Mennään lavalle vielä vanhoilla päivllä ja ehkä haetaan vielä niitä samoja fiiliksiä mitä kisaaminen on aikanaan synnyttänyt.

Itse olen treenaamista harrastanut koko ikäni. Välillä vähemmän tuloshakuisesti ja välillä vähän enemmän. Treenaaminen on kulkenut toisin sanoen aina mukana elämässä, se ei ole koskaan hallinnut elämää tai tuonut pelkästään sitä sisältöä elämälle. Olen tasapainottanut treenaamista sillä, että olen hankkinut elämälleni muitakin intressejä. Harrastan musiikkia, kuvataiteita, elokuvia, bloggausta, luontoa, ruoanlaittoa, viinejä, sikareita, kesäisin veneilyä ja kalastusta jne. Harrastuksia voi olla ihan niin paljon kuin vain mielikuvitus riittää. Bodaus kilpailumielessä on vain yksi osa elämääni, se ei missään nimessä hallitse tai vie kaikkea huomiota arjesta, vaikka jonkin verran se kausiluontoisesti viekin, enemmän tai vähemmän.

Kisadieetillä toki ollaan tarkkoja ja pyritään optimoimaan suurin osa kaikesta ajasta dieettiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kisadieetillä oltaisiin 365 päivää vuodesta. Itse harrastaminen ja treenaaminen on vain yksi palanen elämän palapelissä, joka on loksahtanut omalle paikalleen eikä siellä vie tilaa pois muilta asioilta, koska mikään muu asia ei edes mahtuisi siihen kohtaan.

Jokaisen meistä olisi hyvä löytää oma tasapainonsa niin treenaamiselle kuin muillekin asioille. Ja kyllä sitä saa olla bodymunkkikin, kunhan vain pystyy antamaan aikaa joskus muillekin asioille. Jos nimenomaan juuri bodymunkkeilu tuo sitä nautintoa elämään, niin antaa mennä vaan. Kukin meistä toki tekee elämässään omat valintansa ja päättää itse mitä elämällään tekee. Itse arvostan jokaisen ihmisen omia päätöksiään ja kunnioitan niitä. Pääasia on, että elämästä nautitaan joka askeleella alusta loppuun.

Posted under Uncategorized
Apr-8-2014

Rautainen suhde

Hello!

Suhteeni rautaan on ollut pitkä ja rakastava. Eipä sitä muuten olisi tätä suhdetta näin kauan kestänytkään. Tämä liitto solmittiin jo iäisyys sitten ja yhä sama suhde elää vahvempana kuin koskaan.

Silloin ennen oli asiat hieman toisin. Ei ollut internettejä eikä vapaata pääsyä rajattoman tiedon lähteille. Ainoat tietolähteet olivat bodausaiheiset “alan” lehdet. Niitä lojui salilla ja niistä katsottiin kuvia ihmeissään. Opeteltiin kuvista uusia liikkeitä ja yritettiin imeä tietoa treenimetodeista. Kaikkea kokeiltiin eikä ensimmäisenä kyseenalaistettu vaan lähinnä testattiin itsellämme mikä toimi ja mikä ei.

Vuosien saatossa saleilla tietyt asiat ovat pysyneet samana, joissain ollaan menty eteenpäin ja joissain asioissa jopa taaksepäin. Laitteet esimerkiksi pääosin ovat samanlaisia eikä mikään ole perusliikkeitä tehtävissä laitteissa muuttunut.  Joitain loistavia innovaatioita on tekniikan kehityttyä tullut mukaan, kuten vaikka vipuvarsikoneet ja monen monet laadukkaat cardiomasiinat. Joitain asioita ei olisi koskaan tarvinnut edes keksiä, kuten ilmanpaineella toimivat laitteet ja muut turhanpäiväiset hilavitkuttimet.

Perusasiat saleilla ovat kuitenkin säilyneet vuosien saatossa. Penkit ovat pysyneet penkkeinä, hackit ja prässit yhtälailla samoina, perustangot painavat vieläkin 20 kiloa, käsipainoilla ja ylipäätäänkin vapailla painoilla yhä treenataan kovaa ja tuloksellisesti. Ei pyörää uudelleen tarvitsekaan keksiä. Taljat ovat yhä yli 20 vuotta myöhemin täsmälleen saman näköisiä ja ne toimivat juuri samalla tavalla kuin silloinkin.

scott-penkki

20 kiloa painaa 20 kiloa. Joskus huonona hetkenä se tuntuu painavan kuitenkin enemmän kuin hyvänä. Oli päivä sitten hyvä tai huono, salin uumenista useimmiten lähdetään hyvän mielen kera ulos. Tämä on terapiaa ihan siinä missä psykologilla istuminen on. Kehon terapiaa omatoimisesti tehtynä saa mielenkin voimaan hyvin. Tietty stabiilius siinä muuttumattomassa paikassa saa stressin ja kiireet unohtumaan. Se että sali on ajan saatossa aina ollut sinulle uskollinen ja muuttumaton luo eräänlaisen turvallisuuden tunteen; on vielä asioita, jotka eivät muutu vaikka kuinka maailma ympärillä muuttuisikin.

Olen usein maininnut, että rauta on pirun hyvä kumppani. Se ei puhu paskaa selän takana tai valehtele sulle. Se on rehellinen ja luotettava ja se sanoo asiat suoraan, kiertelemättä. Se toimii ystävänä, jolle voit purkaa kaikki huolesi ja se toimii psykologina, joka nostattaa sun mielialaasi ja vie paskan olon pois. Rauta on paras mielialalääke mitä on koskaan keksitty.

Kivun kautta hyvään oloon.

Tuo valssi on valssattu niin moneen kertaan. Raudan kanssa tanssit viisi kertaa viikossa, reilu tunti kerrallaan. Hiki lentää, lihas supistuu ja rauta taipuu. Kipua, särkyä ja väsymystä. Siltikin kaiken tuon jälkeen hyvää oloa. Taistele heikko lihas vahvaksi. Treenaa lihasta niin, että sitä polttelee joka paikassa. Treenaa lihasta niin, että se anoo ja huutaa sua lopettamaan. Sarja loppuu vasta kun sinä päätät sen loppuvan. Lihas voi ihan rauhassa itkeä ja valittaa, sillä ei ole päätösvaltaa tässä asiassa.

Rautainen suhde jatkuu. Käsi puristuu tankoon kiinni ja uusi sarja alkaa! Toistan ääneen, tää on podipildinkia, tää on podipildinkia, nyt mennään. Sarja tauoilla suun kuivuus huuhdellaan Octanella pois. Hengähdetään hetki ja annetaan sykkeen hieman tasaantua. Podipildinkii, uusi setti, täysillä nyt! Lisää rautaa ja uutta sarjaa.

Paikat hellänä hoiperrellaan rääkin jälkeen ulos. Väsynyt mutta samalla niin tyytyväinen olo. Keskiviikkona uudestaan, jookos? Sali on siellä vielä huomennakin, rauta jaksaa odottaa, se on uskollinen. Nähdään!

Posted under Uncategorized